Ihara Saikaku

Ihara Saikaku (jap. 井原 西鶴, 1642–1693) oli japanilainen runoilija ja "kelluvaa maailmaa" kuvaavan proosan (ukiyo-zōshi) kehittäjä.

Hän syntyi vauraan kauppiaan, Hirayama Tōgōn, perheeseen Osakassa ja opiskeli aluksi haikai-runoutta Matsunaga Teitokun ohjauksessa. Myöhemmin hän siirtyi opiskelemaan Nishiyama Sōinin johdolla Danrin-koulukunnan runoutta, jossa painotettiin humoristista ketjurunoutta. Hänen on huhuttu kirjoittaneen yli 10 000 haikaita yhdessä vuorokaudessa^[1].

Myöhemmin elämässään hän alkoi kirjoittaa rohkeita kertomuksia kauppiasluokan ja rakastajattarien talous- ja rakkausseikkailuista. Tarinat olivat nousevan kauppiasluokan makuun, sillä heitä viihdyttivät taiteet ja nautintokorttelit. Kun Saikakun suosio ja lukijakunta kasvoivat ja laajenivat koko Japaniin, lisääntyi myös hänen julkaisemansa kirjallisuus. Kun Saikaku menehtyi 51-vuotiaana vuonna 1693, hänestä oli tullut yksi Edo-kauden suosituimmista kirjailijoista. Omana aikanaan hänen tuotantoaan ei kuitenkaan pidetty korkeakulttuurina, koska se oli suunnattu kaupunkilaisväestölle, joka oli sen myös popularisoinut. Nykyään Saikakun teoksia kuitenkin arvostetaan merkityksellisinä japaninkielisen fiktion kehitykselle.

1. ↑ Ihara Saikaku: ”Ihara Saikaku”, Viisi naista jotka rakastivat rakkautta, s. 7–14. Suomentanut Martti Turunen. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04207-6