Ihmisen koronavirus OC43

HCoV-OC43
Virusten luokittelu
Ryhmä: (+)ssRNA-virukset
Kunta: Virukset
Luokka: Pisoniviricetes
Lahko: Nidovirales
Heimo: Coronaviridae
Suku: Betacoronavirus
Lajeja
  • HCoV-OC43 genotyypit A–G
Katso myös

  Ihmisen koronavirus OC43 Commonsissa

Ihmisen koronavirus OC43 eli HCoV-OC43 on maailmanlaajuisesti levinnyt ihmisiä tartuttava koronavirus. Se leviää lähinnä yskimisen ja aivastamisen kautta. Lauhkealla vyöhykkeellä viruksen leviäminen on yleisintä talvisin.[1] Yleensä virus aiheuttaa flunssaa eli lieviä ylähengitystieoireita,[2] kuten yskää ja nuhaa. Koska tartunnan oireet ovat usein lievät, ei virusta vastaan ole kehitetty rokotetta. Virus voi tosin aiheuttaa hengenvaarallisenkin keuhkokuumeen eritoten vanhuksille, vauvoille tai immuunivajetta poteville.[1]

Muita yleisiä lieväoireisia ihmisten koronaviruksia ovat HCoV-229E, -NL63 ja -HKU1. Yhdessä HCoV-OC43 ja nämä muut virukset aiheuttavat 15–30 % kaikista maailman flunssista. Näistä HCoV-OC43 ja -HKU1 ovat sukulaisuussuhteeltaan lähimpänä toisiaan.[2]

HCoV-OC43:sta tunnetaan ainakin 7 genotyyppiä, joille on annettu kirjainsymbolit A–G.[1] Kustakin genotyypistä on monia eri viruskantoja.[3] Virus tartuttaa ihmissoluja kiinnittymällä solujen pinnan proteiineihin, joissa on 9-O-asetyloidun sialihapon sisältävä glykaani.[1]

HCoV-OC43 nimettiin ja eristettiin ihmisestä ensi kerran Yhdysvalloissa 1967. "OC43" tulee englanninkielen sanoista organ culture 43. "HCoV" on lyhenne englanninkielen sanoista human coronavirus.[4][1] HCoV-OC43 ja nautojen koronavirus eli BCoV ovat ehkä kehittyneet samasta viruksesta 1890-luvulla. Jyrsijät ovat sitten ehkä toimineet väli-isäntälajina ja levittäneet HCoV-OC43:n ihmisiin.[5]

Nykyisin OC43 aiheuttaa yleensä vain lieviä oireita. On kuitenkin arveltu, että tämän viruksen varhaisempi muoto olisi aiheuttanut vuosina 1889–1890 laajalle levinneen pandemian, ns. venäläisen influenssan.[6]

  1. a b c d e Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä a ei löytynyt
  2. a b M Mesel-Lemoine et al: A human coronavirus responsible for the common cold massively kills dendritic cells but not monocytes. Journal of Virology, 2012, 86. vsk, nro 14, s. 7577–7587. PubMed:22553325 doi:10.1128/JVI.00269-12 ISSN 0022-538X Artikkelin verkkoversio.
  3. XY Oong et al: Identification and evolutionary dynamics of two novel human coronavirus OC43 genotypes associated with acute respiratory infections: phylogenetic, spatiotemporal and transmission network analyses. Emerging Microbes & Infections, 2017, 6. vsk, nro 1, s. 1–13. PubMed:28050020 doi:10.1038/emi.2016.132 Artikkelin verkkoversio.
  4. K McIntosh, WB Becker, RM Chanock: Growth in suckling-mouse brain of "IBV-like" viruses from patients with upper respiratory tract disease. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 1967, 58. vsk, nro 6, s. 2268–2273. PubMed:4298953 ISSN 0027-8424 Artikkelin verkkoversio.
  5. D Forni et al: Molecular evolution of human coronavirus genomes. Trends in Microbiology, 2017, 25. vsk, nro 1, s. 35–48. PubMed:27743750 doi:10.1016/j.tim.2016.09.001 ISSN 0966-842X Artikkelin verkkoversio.
  6. Clinical evidence that the pandemic from 1889 to 1891 commonly called the Russian flu might have been an earlier coronavirus pandemic. Wiley, 13.7.2021, 14. vsk, nro 5. PubMed Central:8441924 Artikkelin verkkoversio.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne