Ilkka Kanerva | |
---|---|
Ilkka Kanerva vuonna 2007 |
|
Suomen pääministerin sijainen | |
Ahon hallitus
26.4.1991–23.8.1991 |
|
Edeltäjä | Pertti Paasio |
Seuraaja | Pertti Salolainen |
Suomen ulkoasiainministeri | |
Vanhasen II hallitus
19.4.2007–4.4.2008 |
|
Edeltäjä | Erkki Tuomioja |
Seuraaja | Alexander Stubb |
Suomen työministeri | |
Ahon hallitus
26.4.1991–13.4.1995 |
|
Edeltäjä | Matti Puhakka |
Seuraaja | Liisa Jaakonsaari |
Suomen liikenneministeri | |
Holkerin hallitus
28.8.1990–26.4.1991 |
|
Edeltäjä | Raimo Vistbacka |
Seuraaja | Ole Norrback |
Kansanedustaja | |
27.9.1975–14.4.2022
|
|
Ryhmä/puolue | Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Varsinais-Suomen vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. tammikuuta 1948 Lokalahti |
Kuollut | 14. huhtikuuta 2022 (74 vuotta) Turku |
Puoliso |
Karin ( ?; 1985) Elina Kiikko ( 2019) |
Tiedot | |
Puolue | Kansallinen Kokoomus |
Koulutus | valtiotieteiden maisteri (1980) |
Kunnianosoitukset | ministeri (2017) |
Aiheesta muualla | |
www.ike.fi | |
Ilkka Armas Mikael Kanerva (28. tammikuuta 1948 Lokalahti – 14. huhtikuuta 2022 Turku[1]) oli suomalainen kokoomuslainen poliitikko, joka toimi kolmen hallituksen ministerinä. Suomen ulkoministerinä hän toimi vuosina 2007–2008. Kanerva oli kansanedustajana vuodesta 1975[2] kuolemaansa saakka. Hän oli sekä kalenteripäivissä että valtiopäivien määrässä laskettuna kaikkien aikojen pitkäaikaisin kansanedustaja.[3][4]
Kanerva valmistui 1968 ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseon lukiosta[2][5] ja 1980 valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta. Eduskuntaan hän nousi 1975 kokoomuksen listoilta oltuaan tätä ennen Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja vuodesta 1972 vuoteen 1976. Samana vuonna 1975 eduskuntaan kohonneen Vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilän jäätyä pois eduskunnasta Kanerva oli yksinään eduskunnan pitkäaikaisin kansanedustaja eduskuntavaaleista 2011 kuolemaansa vuonna 2022 saakka.[6] Kanerva sai ministerin arvon vuonna 2017.[7]
<ref>
-elementti; viitettä HS
ei löytynyt