Ilomantsin taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa jatkosotaa | |||||||
Jatkosodan Ilomantsin mottitaistelussa tuhottu neuvostoliittolainen T-26 -panssarivaunu.
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
F.D. Gorelenko | |||||||
Vahvuudet | |||||||
7 000 (alussa) |
16 000 (alussa) | ||||||
Tappiot | |||||||
400 kaatunutta tai kadonnutta |
3 200 kaatunutta |
Jatkosodan taistelut | |
---|---|
Jatkosodan hyökkäysvaihe (1941) Operaatio Hopeakettu • Pohjois-Suomi • Itä-Karjala • Karjalankannas • Laatokka • merisotatoimet • ilmasotatoimet | |
Asemasotavaihe (1941–1944) Itä-Karjalan partisaanitaistelut 1942 | |
Sodan loppuvaihe (1944) Kannaksen suurhyökkäys • Tali-Ihantala • Suurhyökkäys Syväriltä • Suurhyökkäys Maaselästä • Ilomantsin taistelu |
Ilomantsin taistelu oli Neuvostoliiton viimeinen suuri hyökkäys Suomea vastaan jatkosodassa 26. heinäkuuta – 13. elokuuta 1944.
Ennen Ilomantsin taistelua puna-armeijan suurhyökkäykset oli jo pysäytetty Talin–Ihantalan, Viipurinlahden, Äyräpään–Vuosalmen ja U-aseman Nietjärven taisteluissa.
Puna-armeija teki tämän viimeisen Ilomantsin suurhyökkäyksen alun alkaen kahden divisioonan (176. ja 289. D) voimin, yrittäen vallata Ilomantsin tärkeän tienristeyksen, tavoitteenaan edetä sieltä aiemman hyökkäyksen pysäyttäneen Suomen VI armeijakunnan selustaan. Suomalaiset joukot motittivat nämä kaksi neuvostodivisioonaa, ja torjuivat niiden avuksi lähetetyt neuvostoprikaatit. Divisioonien rippeet pakenivat itään ja taistelu päättyi suomalaisten voittoon.