Indianan pii-lakiehdotus

Indianan pii-lakiehdotus (engl. Indiana Pi Bill) tarkoittaa Yhdysvaltain Indianan osavaltion edustajainhuoneelle vuonna 1897 esitettyä lakialoitetta nro 246. Ehdotuksen virallinen nimi oli Lakiehdotus uudeksi matemaattiseksi totuudeksi^[1], ja se oli huomattavimpia yrityksiä vahvistaa matemaattinen totuus lainsäädäntöteitse. Nimityksestä huolimatta ehdotuksen tarkoituksena ei niinkään ollut vahvistaa virallisesti hyväksyttyä arvoa luvulle π (pii) vaan menetelmä ympyrän neliöimiseksi. Ehdotetun menetelmän voidaan kuitenkin katsoa merkitsevän, että samalla myös luvulle pii olisi tullut vahvistetuksi useitakin virallisia, joskin matemaattisesti virheellisiä, arvoja. Toisinaan mainitaankin Indianan edustajainhuoneen päättäneen äänestyksellä, että piin arvo on de jure 4.^[2]

Ehdotusta ei koskaan vahvistettu laiksi, sillä asiaan puuttui Purduen yliopiston professori C. A. Waldo, joka sattui olemaan paikalla edustajainhuoneessa sinä päivänä, jolloin asiasta äänestettiin.

Ympyrän neliöimistä pelkästään harpin ja viivoittimen avulla epäiltiin mahdottomaksi jo antiikin aikana, ja vuonna 1882 Ferdinand von Lindemann lopullisesti todisti asian. Jo antiikin aikana piille myös tunnettiin tarkempia likiarvoja kuin lakiehdotuksesta on johdettavissa.

1. ↑ Petr Beckman: ”Ympyränneliöijien perilliset”, π, Erään luvun tarina, s. 181–184. Suomentanut Hannele Salminen. Terra Cognita, 2000. ISBN 952-5202-28-3
2. ↑ Norris McWhirter (toim.): ”Luvut ja matemaattiset arvot, Piin tarkin ja epätarkin likiarvo”, Guinness – suuri ennätyskirja, s. 98. Suomentanut Helena Tuppurainen ym.. Sanoma, 1978. ISBN 951-9134-52-2