Indoeurooppalainen kantakieli eli kantaindoeurooppa on oletettu eli hypoteettinen kantakieli, josta indoeurooppalaiset kielet ovat aikaa myöten eriytyneet. Indoeurooppalaisia kieliä tutkiva kielitieteen ala on indoeuropeistiikka.
Indoeurooppalaista kantakieltä puhuttiin noin vuosina 4500–2500 eaa.[1] Puhujien kotiseudusta on erilaisia teorioita. Yleisimmin hyväksytty teoria on niin sanottu kurgaaniteoria, joka sijoittaa indoeurooppalaiset nykyisen Ukrainan ja eteläisen Venäjän aroille Mustanmeren pohjoispuolelle.[2]
Indoeurooppalaisella kantakielellä uskotaan olleen murteita. Siitä on kyetty mallintamaan noin 1 500 leksikaalista osaa, mikä on kuitenkin vain murto-osa kielen koko sanastosta.[3] Mallintamista alettiin tehdä 1850-luvulla.[4]