Indoiranilaiset kielet ovat indoeurooppalaisten kielten itäinen kieliryhmä,[1] joka jakautuu kahteen suureen alaryhmään, iranilaiseen ja indoarjalaiseen. Myös nuristanilaiset kielet (esimerkiksi prasuni ja aškuni) kuuluvat indoiranilaiseen ryhmään, mutta niiden asema indoiranilaisten kielten sukupuussa on epäselvä.[2] Indoiranilaisia kieliä puhutaan muun muassa Intian, Nepalin, Bangladeshin, Pakistanin, Sri Lankan, Afganistanin ja Iranin alueella. Indoiranilaisilla kielillä on yli miljardi äidinkielistä puhujaa.
Indoiranilaisten kielten eriytyminen lienee tapahtunut 3. vuosituhannella eaa.[3] Vanhimmat indoiranilaiset kielet ovat muinaisindoarja eli Veda-sanskrit, itäiranilainen avesta ja lounaisiranilainen muinaispersia. Mitannin alueelta on löytynyt jälkiä indoarjalaisesta superstraattikielestä.[4]
Indoiranilaisia kieliä kutsutaan joskus myös arjalaisiksi kieliksi,[5] koska jo 2000-luvulla eaa. kantaindoiraanin puhujat kutsuivat itseään arjalaisiksi: muinaisindoarjan puhujat sanalla ā́r(i)ya, kun taas muinaisiraanin (avestan) puhujat airya-; itse asiassa Irān onkin tämän sanan monikon genetiivi, so. 'arjalaisten (maa)'.