Inertiasuunnistus

Inertiasuunnistus (engl. Inertial reference system, IRS) on navigointimenetelmä, joka perustuu kiihtyvyyksien mittaukseen. Menetelmää käytetään lentokoneissa, sukellusveneissä, ohjuksissa, raketeissa, avaruusaluksissa ja kenttätykistön mittausjärjestelmissä. Inertiasuunnistuksessa mittalaitteelle annetaan tarkka lähtöpaikka, minkä jälkeen mitataan laitteen kokemaa kiihtyvyyttä. Paikka voidaan sen jälkeen laskea kinematiikan perusyhtälöiden avulla kiihtyvyyttä integroimalla. Finnair lensi ensimmäisenä kaupallisena lentoyhtiönä Atlantin yli inertiasuunnistuksen avulla 15. toukokuuta 1969 DC-8-62CF-koneellaan. Aiemmin näillä lennoilla tarvittiin ihmissuunnistajaa, joka Finnairilla käytti mm. LORAN-C-järjestelmää sekä ruudukko- ja tähtisuunnistusta. Tämä oli tosin Finnairin käytäntönä vain pienen hetken, sillä sen DC-8:t oli alusta alkaen varustettu inertialaittein, joiden koeaikana suunnistajaa käytettiin. Suunnistajan lupakirjan suoritti yhteensä seitsemän suomalaista vuosina 1959–1965^[1]. Lupakirjatyyppinä se on edelleen (2023) olemassa, mutta hyvin harvinainen.^[2] Inertiasuunnistuslaitteet ovat harvoin poikkeuksin olleet Atlantin ilmatilassa pakollisia 29. joulukuuta 1977 lähtien^[3], minkä lisäksi valtaosassa Atlantin ilmatilaa on edellytetty GPS:ää vuodesta 2016.^[4][5]

1. ↑ Kar Air kilta: Kar-Airin matkassa maailmalle Kar Air kilta. 2.1.2023. Viitattu 6.1.2023.
2. ↑ Certification: Flight Navigator www.onetonline.org. Viitattu 6.1.2023.
3. ↑ EURNAT meeting 1975 icao.int.
4. ↑ Pulliainen, Mikko: Finnairista tuli valtamerinavigoinnin teknologinen pioneeri puoli vuosisataa sitten – "J***lauta tarkka vehe" Tekniikka&Talous. Viitattu 2.12.2021.
5. ↑ Mark Zee 22 January, 2016 February 2nd, 2016: Did you know MNPS is over? Meet HLA, the new North Atlantic Airspace. International Ops 2021 – OPSGROUP. 22.1.2016. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)