Back إينيس أيرلاند Arabic اينيس ايرلاند ARZ Инес Айрлънд Bulgarian Innes Ireland Catalan Innes Ireland German Innes Ireland English Innes Ireland Spanish اینس ایرلند Persian Innes Ireland French Innes Ireland Galician
| Innes Ireland | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1959–1966 |
| Talli(t) | Lotus, BRP, BRM |
| Kilpailuja | 53 (50 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 1 |
| Palkintosijoja | 4 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 1 |
| MM-pisteitä | 47 |
| Ensimmäinen kilpailu | Hollannin Grand Prix 1959 |
| Ensimmäinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1961 |
| Viimeinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1961 |
| Viimeinen kilpailu | Meksikon Grand Prix 1966 |
Robert McGregor Innes Ireland (12. kesäkuuta 1930 – 22. lokakuuta 1993)[1][2] oli skotlantilainen upseeri, insinööri ja kilpa-ajaja.[1][2]
Ireland syntyi 12. kesäkuuta 1930 Mytholmroydissa, Yorkshiressa, Englannissa skotlantilaisen eläinkirurgin pojaksi. Hänen perheensä palasi Skotlantiin hänen ollessaan vielä nuori, jossa kouluttautui insinööriksi Rolls-Roycelle ensin Glasgow'ssa ja myöhemmin Lontoossa. Hän aloitti varsinaisen kilpa-ajamisen 27-vuotiaana ajamalla urheiluautoluokissa.[1]
Formula 1 -sarjaan Ireland tuli ensimmäisen kerran vuonna 1959 urheiluautomenestyksensä myötä.[1] Vuosina 1959-60 hän keräsi useita palkintokorokesijoituksia ja voitti vuoden 1961 Yhdysvaltojen osakilpailun.[1][2][3] Hän keräsi kaiken kaikkiaan 47 MM-pistettä.[1] Hän osallistui myös sarjan ulkopuolisiin kilpailuihin.[2]
Formula 1:sten lisäksi Ireland ajoi Le Mansin 24 tunnin ajoja, joissa sijoittui parhaimmillaan kuudenneksi vuonna 1964, ja Lontoo-Sydney rallia.[1][4]
Kilpa-ajamisen lisäksi Ireland toimi Autocar-lehden urheilutoimittajana sekä British Racing Drivers' Club -kerhon puheenjohtana.[1][5] Hänen saavutuksistaan kirjoitettiin kirjoissa Marathon in the Dust sekä All Arms and Elbows.[1] Irelandia pidettiin sanojensa mukaisena miehenä, jota kuvailtiin nopeaksi, lojaaliksi sekä herrasmiesmäiseksi seurapiiri-ihmiseksi.[1][5] Hänen ajouransa oli täynnä erilaisia ylä- ja alamäkiä. Vuonna 1961 hän loukkaantui Monacon GP:n harjoituksissa ja kärsi kivuista myös saadessaan lääkkeenä morfiinia, jolle oli allerginen.[1] Vaikka Ireland toi autonvalmistaja Lotukselle ensimmäisen Formula 1 -sarjan osakilpailuvoiton kauden lopussa, hänet erotettiin ja korvattiin Jim Clarkilla.[1] Samana vuonna BRM-talli tarjosi Irelandille ajopaikkaa kaudeksi 1962, mutta hän kieltäytyi vedoten Stirling Mossin perheen tallille tekemäänsä sopimukseen.[1][5] Graham Hill voitti BRM:n autolla vuoden 1962 mestaruuden Irelandin tyytyessä alisuoritteiseen autoon.[1][5] Loput urastaan hän ajoi vaihtelevalla menestyksellä Lotuksen, BRP:n ja BRM:n autoilla.[1]
Ireland kuoli syöpään 22. lokakuuta 1993 Readingissa, Berkshiressa, Englannissa 63-vuotiaana.[5][1][2]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Innes Ireland - Great Britain ESPN. Arkistoitu 10.12.2015. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Innes Ireland ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Ireland Takes Maiden Victory at Watkins Glen ESPN. Arkistoitu 12.5.2016. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du Mans Groupe Tous. 7.12.2012. 24h du Mans. Viitattu 20.7.2016. (ranskaksi)
- ↑ a b c d e Newman, Robert: Ireland, Innes Motor Racing Heroes: The Stories of 100 Greats. 15.6.2014. Veloce Publishing Ltd.. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)