Interstadiaali

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Muotoiluissa haparointia, joka jättää käsitteen epäselväksi.

Interstadiaali on saman jääkauden aikana oleva jäätön välivaihe.^[1]. Tällöin jäätiköt pienenevät^[2] ja ilmasto lämpenee ja kostuu.

Jäätiköt kutistuvat, ja joillain alueilla metsä korvaa aron tai arotundran. Kuiva-aro saattaa korvautua kosteammalla preerialla. Pohjoisen pallonpuoliskon eläimistö ja kasvillisuus siirtyvät pohjoiseen: esimerkiksi mammutti vaeltaa niille alueille, joilta se oli hävinnyt kylmän stadiaalin aikana. Monilla alueilla kerrostumiin ilmestyy routajälkien ja lössin sijasta kosteasta, lämpimähköstä ilmastosta kertova maannos.

Tyypillinen interstadiaali oli jääkauden keskivaiheen lämmin kausi, jonka alussa lämpötila kohosi jopa 20 astetta melko nopeasti, minkä jälkeen alkoi hidas viileneminen. Näin kävi Hengelon interstadiaalissa. Jos interstadiaali oli hyvin lämmin, mannerjäätikkö saattoi kadota miltei täysin niin kuin Brörup-kaudella. Suurten Brörupin tyyppisten interstadiaalien syynä olivat maan radan ja akselin muutokset, pienten Hengelon tyyppisten syinä termohaliinikierron muutokset. Interstadiaalin aikana metsät lisääntyivät ja ilmasto kostui ja lämpeni jäättömillä alueilla Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Viime jääkauden niin sanotun Keski-Veiksel-vaiheen interstadiaalisena aikana Pohjois-Euroopassa kasvoi tundraa, vaivaiskoivua, pajua ja katajaa jäättömillä alueilla.^[3] Keski-Veikselin interstadiaalit saattoivat olla arktiksessa yhtä lämpimiä tai nykyistä lämpimämpiä muun muassa Maan suuremman akselikallistuman takia.

Interstadiaalinkin aikana ilmasto saattoi olla pohjoisilla leveysasteilla melko kylmä. Viime jääkaudella Skandeja peitti suuri jäätikkö monen interstadiaalinkin aikana. Ilmasto saattoi joskus viiletä huomattavasti muutamaksi sadaksi vuodeksi kesken lämmintä interstadiaalia. Jääkauden aikainen ilmasto vaikuttaa olleen häiriöalttiimpi kuin nykyinen. Kylmiä, lyhyitä interstadiaaleja sanotaan joskus myös intervalleiksi, väleiksi. Pieniä interstadiaaleja sanotaan usein myös oskillaatioiksi, värähdyksiksi.

Toisaalta jääkauden keskellä esiintynyt interstadiaali saattoi olla hyvinkin lämmin. Kun Keski-Veikselin alun suurjäätiköityminen päättyi noin 50 000 vuotta sitten, pohjoinen pallonpuolisko lämpeni kesällä yhtä lämpimäksi kuin nyt^[4] tai jopa nykyistä lämpimämmäksi^[5], koska Maan akseli oli enemmän kallellaan. Tämän takia Aurinko nousi kesällä korkeammalle. Tämä synnytti Pohjois-Siperiaan suotuisan ympäristön aroeläimille, kun ilmasto pysytteli nykyistä kuivempana. Monet Siperian mamuteista ajoittuvat Keski-Veikselin alun ja keskivaiheen lämpimiin kausiin. Grönlannista poratuista jäänäytteistä on tunnistettu noin 24 interstadiaalia.

Interstadiaali näkyy kerrostumissa monesti maannoksena, joka on syntynyt stadiaalia lämpimämmässä ja kosteammassa olossa. Interstadiaalien kerrostumista puuttuu yleensä lössi niin kuin Molodova V:n kerrostumasta 10 noin 30000 BP ja 10 a noin 39000 BP^[6].

1. ↑ Museoviraston sanasto
2. ↑ Taipale ja Saarnisto 1991 s. 231.
3. ↑ http://www.student.oulu.fi/~nikoli/kvartaaristrat.ppt^{[vanhentunut linkki]}
4. ↑ Vegetation and climate history in the Laptev Sea region (Arctic Siberia) during Late Quaternary inferred from pollen records, Andrei A. Andreevh, Lutz Schirrmeister, Pavel E. Tarasov, Andrey Ganopolski, Viktor Brovkin, Christine Siegert, Sebastian Wetterich, Hans-Wolfgang Hubberten, Quaternary Science Reviews 30 (2011) 2182e2199
5. ↑ Middle Weichselian environments on western Yamal Peninsula, Kara Sea based on pollen records, Andrei A. Andreev, Steven L. Forman,Olafur Ingolfsson, William F. Manley, Available online 2 February 2006, Quaternary Research 65 (2006) 275–281
6. ↑ Desolate Landscapes, John F. Hoffecker, 2002, ISBN 0-8135-2992-1, s. 145