Intialainen harmoni on soitin, joka perustuu toiminnalliselta rakenteeltaan länsimaiseen urkuharmoniin. Todennäköisesti länsimaalaiset lähetyssaarnaajat tai kauppiaat toivat ensimmäiset urkuharmonit Intiaan 1800-luvun loppupuolella. Siellä se muutettiin pienikokoisemmaksi, mukana helposti kuljetettavaksi soittimeksi ja siitä tehtiin yhdellä kädellä käytettävä. Se on yksi käytetyimmistä soittimista Intiassa. Intiassa nykyisin käytössä olevassa harmonityypissä on kolme oktaavia ja oktaavia kohden yhtä paljon koskettimia kuin länsimaisessa urkuharmonissa ja soitin on länsimaisen harmonin tapaan tasavireinen.[1][2]