Intian teknilliset korkeakoulut (engl. Indian Institutes of Technology, IITs) ovat Intiassa toimivia teknillisiä korkeakouluja.[1][2][3] Niiden ohella monet intialaiset yliopistot antavat ylempää insinööritieteiden korkeakouluopetusta.
Intian teknillisten korkeakoulujen verkosto sai alkunsa 1950-luvulla. Toukokuussa 1950 Kharagpuriin perustettiin instituutti, joka sai nimekseen Indian Institute of Technology (IIT) ennen kuin se nimettiin virallisesti vihkiäisten yhteydessä 18. elokuuta 1951. IIT Kharagpurin jälkeen seuraavina käynnistyivät IIT Bombay (1958), IIT Madras (1959), IIT Kanpur (1959), ja IIT Delhi (1961).[1] Sittemmin määrä on lisääntynyt, ja lukuvuonna 2017-2018 toiminnassa oli yhteensä 23 IIT-järjestelmän korkeakoulua.[4][5] Näiden sijainti on esitetty oheisella kartalla.
Näiden korkeakoulujen pääsykokeita luonnehditaan hyvin haastaviksi. Vuonna 2012 IIT-korkeakoulujen 500 000:sta hakijasta vain kaksi prosenttia eli noin 10 000 opiskelijaa hyväksyttiin.[6] Kukin yksittäinen IIT tarjoaa sisäänpääsyn vain 100–1400 korkeakouluopiskelijalle vuodessa (2016).[2][7] Suurimmassa IIT:ssä (IIT Kharagpur) opiskeli lukuvuonna 2017-2018 noin 12 000 opiskelijaa, mutta nuorempien, toimintaansa vasta kasvattavien korkeakoulujen joukossa oli myös alle 300 opiskelijan instituutteja (esim. IIT Jodhpur).[4]
<ref>
-elementti; viitettä About-IIT
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä indiatimes-2016
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä moneycontrol-2017
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Studentstat-IIT
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä facultystat-IIT
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Entrance-IIT
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Admissions-IIT
ei löytynyt