Irwin Goodman | |
---|---|
![]() Irwin Goodman vuonna 1966. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Antti Yrjö Hammarberg |
Syntynyt | 14. syyskuuta 1943 |
Kuollut | 14. tammikuuta 1991 (47 vuotta) |
Muusikko | |
Taiteilijanimi |
Irwin Goodman Rock-Williams William White Andy Rudolf Holtz Bob Mersey Bill Black |
Laulukielet | suomi |
Aktiivisena | 1962–1991 |
Tyylilajit | folk, iskelmä, rock, pop |
Soittimet | kitara, huuliharppu, laulu, piano |
Levy-yhtiöt | Finndisc, Rytmi, Finnlevy, Levytuottajat |
Aiheesta muualla | |
www.irwingoodman.com | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Antti Yrjö Hammarberg, taiteilijanimeltään Irwin Goodman, (14. syyskuuta 1943 Hämeenlinna – 14. tammikuuta 1991 Hamina[1][2]) oli suomalainen laulaja ja säveltäjä. Goodman oli kansanlaulaja, jolla oli paheellisen, reteän juopporentun imago. Hänen tyylinsä vaihteli puoliakustisesta folkista sähköiseen rock-henkiseen musiikkiin. Jotkin hänen menestyneimmistä kappaleistaan yhdistelivät saksalaista schlageria ja suomalaista iskelmää.
Irwin Goodman sävelsi kappaleensa itse. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia artisteja, jotka eivät tyytyneet käännöskappaleisiin. Kaikkiaan Goodman levytti yli 200 omaa sävellystään. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sanat Goodmanin kappaleisiin kirjoitti Vexi Salmi.[1] 1980-luvun puolivälistä alkaen sävellystyöstä vastasi pääosin Kassu Halonen, sillä Goodman ei toisen korvan kuuroutumisen takia pystynyt enää säveltämään.
Goodmanin kiinnostus musiikin tekoon lähti liikkeelle ajan lättähattujen rock-innostuksesta. Goodman opetteli kitaransoittoa ja säveltämistä ja esiintyi laulukilpailuissa sekä kapakkalaulajana. 1960-luvun puolivälissä Vexi Salmi painosti Goodmanin levy-yhtiöön ja keikoille. Goodman lauloi ensimmäisillä levytyksillään Bob Dylanin tyyliä jäljittelevällä honotusäänellä, mutta viimeistään vuoden 1971 Poing poing poing -albumilla hän oli siirtynyt karheampaan äänenkäyttöön.
Goodman aloitti uransa protestilauluilla, mutta hänen musiikillinen tuotantonsa muuttui pian ensimmäisten levytysten jälkeen asteittain kohti tavallisempaa iskelmämusiikkia.[3] 1980-luvun puolivälistä lähtien hänen musiikkinsa alkoi yhdistellä iskelmää ja rockia.[4] Goodmanin kappaleiden yleisiä aiheita ja teemoja olivat muun muassa poliitikkojen ja verotuksen arvostelu, kansan olojen ja tuntojen kuvaaminen, perinteisten ja vanhoillisten suomalaisten asenteiden arvostelu sekä muun muassa alkoholi, rahatalous ja yleinen hauskanpito.
Goodmanin ura ulottui neljälle vuosikymmenelle, joiden kuluessa hän koki monta nousu- ja laskukautta. Hänen elämäänsä varjostivat usein ongelmat alkoholin ja rahan kanssa. Kuollessaan vuonna 1991 hän oli jälleen suosionsa huipulla menestyskappaleen ”Rentun ruusu” ansiosta. Goodman oli suosittu ja ahkera esiintyjä, ja hän kiersi Suomea 25 vuotta tanssilavoilla, ravintoloissa, ostoskeskuksissa ja harjannostajaisissa välillä jopa kuuden keikan viikkotahtia.