Isabella de France (noin 1292 Pariisi–1358) oli Ranskan kuninkaan Filip IV Kauniin ja hänen puolisonsa Navarran kuningattaren Jeanne I:n tytär. Hänestä tuli Englannin kuninkaan Edvard II:n puolisona Englannin kuningatar.[1] Häntä kutsutaan myös Ranskan naarassudeksi (La Louve de France), koska hän oli luonteeltaan erityisen väkivaltainen.
Pitkien neuvottelujen jälkeen Isabella avioitui vuonna 1308 Boulogne-sur-Merissä Englannin kuninkaan Edvard II:n kanssa. Avioliitosta syntyi neljä lasta:
Vuonna 1326 Isabella johti vallankaappausta miestään vastaan. Tämä pakotettiin luopumaan vallasta poikansa Edvard III:n hyväksi.[2] Nuori kuningas oli vasta 14-vuotias, joten Isabella ja hänen rakastajansa Mortimer käyttivät valtaa muutaman vuoden ajan, kunnes vuonna 1330 Edvard III vangitutti ja tapatutti Mortimerin ja Isabella jäi eläkkeelle. Hän vietti vanhuusvuotensa luostarissa.[1]
Edvard II oli tunnettu homoseksuaalisista suhteistaan hovinsa miesten, kuten Pier Gavestonen ja Hugh le Despenserin kanssa.[3]
Isabellalla on väitetty olleen avioliiton ulkopuolinen suhde William Wallacen kanssa, mutta tosiasiassa Wallace kuoli ennen kuin Isabella saapui Englantiin. Kuviteltua suhdetta kuvataan elokuvassa Braveheart – taipumaton, jossa Isabellan roolia esittää Sophie Marceau.[4]