Isuzu Bellett

Isuzu Bellett 1500 on henkilöauto. Sitä valmistettiin Japanissa. Merkki/malli oli Suomessa varsin arvostettu, joskin korkeahko hinta – lähes puolitoistakertainen kuplavolkkariin verrattuna – hillitsi myyntimääriä. Automallin tuotantovuodet olivat 1963–1973.^[1] Muut japanilaiset autonvalmistajat Suomen automarkkinoilla vuosina 1965–1966 olivat Toyota ja Datsun (Nissan). Tämän lisäksi Suomen markkinoilla oli myös sittemmin kadonnut automerkki PMC.^[2]

Moottori on 1,5-litrainen bensiinikone, jonka teho 71 hevosvoimaa 5 000 r/min kierrosnopeudella.^[3]

Auton omamassa on 930 kg. Korimalli on neliovinen, viidelle hengelle rekisteröitävä sedan.^[4] Auton muotoilu oli omalle aikakaudelleen kulmikasta, ja vastaavat automallit tunnettiinkin niin kutsuttuina "kanttimalleina" taikka "tiiliskivinä". Valonheittimet olivat pyöreäkupuisia, ja niitä autossa oli neljä.^[5]

Myöhemmin kehiteltiin 1,6 ja 1,8 -litraisilla OHC- ja DOHC-koneilla varusteltuja coupé ja GT (Gran Turismo) -versioita, jotka havaittiin autourheilussa varsin käyttökelpoisiksi ja näin ollen myös paljon käytetyiksi.^[6]

Merkin saavuttamaan arvostukseen ja suosion syistä yksi tärkeimmistä on auton lujuus; Bellett 1500:n kokonaispaino (vm. 1965) on 1 430kg, mikä on pari sataa kiloa enemmän kuin useimman samankokoisen auton. Paino tarkoittaa paksumpaa peltiä, joten auto ei ollut niin arka läpiruostumiselle, mikä oli tuolloin autojen ykkösvihollinen. Urheilullisuus oli myös valttia; Tekniikan Maailmassa julkaistussa ilmoituksessa vuonna 1965 kerrotaan, kuinka autossa on "alusta kuin urheiluautossa". 1960-luvun autoilijaa kiinnosti myös pakkaskäynnistyvyys: Isuzun saattoi käynnistää myös kammella; veivinreikä oli eturekisterikilven takana. Perusmallin tekniikka oli konservatiivinen, mikä nähtiin joskus ansioksi: valurautainen sylinterinkansi ei ollut niin arka ylikuumenemiselle kuin silloin niin modernit alumiiniset.^lähde?

Suomessa Isuzu Bellettiä markkinoi Helkama-konsernin tytäryhtiö Suomen Koneliike Oy, joka myi samaan aikaan myös Alfa Romeo- ja Škoda-autoja. Vuoden 1969 lopussa Bellettiä ja muita Isuzun henkilöautomalleja oli rekisterissä noin 5 500. Vuosina 1970–1972 Bellettejä rekisteröitiin vielä vajaat 600 kappaletta. Isuzun tuonti Suomeen päättyi tehtaan aloitettua yhteistyön yhdysvaltalaisen General Motors -konsernin kanssa. Isuzuja näki liikenteessä vielä pitkään maahantuonnin päätyttyäkin, ja vuoden 1979 lopussa niitä oli rekisterissä runsaat 3 000 .^[7] Vuoden 1999 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 105 Isuzu Bellettiä.^[8]

1. ↑ http://www.autowiki.fi/index.php/Isuzu_Bellett
2. ↑ MMM 1966
3. ↑ MMM 1966: s. 209
4. ↑ http://www.automobile-catalog.com/car/1969/1252445/isuzu_bellett_1500_deluxe_4_1_opt__axle.html
5. ↑ http://www.klassikot.fi/525/isuzu-bellett-65-kaukoidan-helmi
6. ↑ http://www.isuzuownersclub.com/fi/?fid=2 (Arkistoitu – Internet Archive)
7. ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla, s. 93–94. Helsinki: Alfamer Oy, 2008. ISBN 978-952-472-003-8.
8. ↑ Kari Pynnä: "Näillä ajamme: Suomen autokantatilasto 31.12.1999, osa 1". Tekniikan Maailma 11/2000, s. 153. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.