| Jalmari Jaakkola | |
|---|---|
 Jalmari Jaakkola, "Suomen varhaishistorian näkijä". |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1885 Eurajoki |
| Kuollut | 12. helmikuuta 1964 (79 vuotta) |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Helsingin yliopisto |
| Tutkimusalue | historia |
| Tunnetut työt |
Suomen varhaishistoria (1935) Suomen varhaiskeskiaika (1938) Suomen sydänkeskiaika (1944) Suomen myöhäiskeskiaika I-II (1950, 1959) |
Kaarle Jalmari Jaakkola (1. tammikuuta 1885 Eurajoki – 12. helmikuuta 1964 Helsinki)[1] oli suomalainen historiantutkija ja filosofian tohtori, joka toimi Suomen historian professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1932–1954. Jaakkola tunnetaan ennen kaikkea Suomen keskiajan tutkijana, joka pyrki osoittamaan Suomen olleen jo tuolloin oma kokonaisuutensa. Nykyään monia Jaakkolan hypoteeseja ja kansallismielisyyden värittämiä teorioita pidetään vanhentuneina, mutta hänen vaikutuksensa omana aikanaan on kiistaton.
Jaakkola tutki erityisesti keskiaikaisen Suomen poliittista historiaa, Satakunnan keskiaikaa, kalevalamittaisen sankarirunouden historiallista taustaa sekä kainulaisten ja pirkkalaisten alkuperää.
- ↑ Eino Jutikkala: Jaakkola, Jalmari (1885 - 1964) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.