James David Macdonald (3. lokakuuta 1908 Foyers, Skotlanti – 17. syyskuuta 2002 Brisbane) oli skotlantilainen lintutieteilijä ja kirjailija.
James Macdonaldin vanhemmat olivat riistanvartija James Ross Macdonald ja Mary David. Käytyään Foyersin yleisen koulun Macdonald opiskeli Inverness Royal Academyssa, ja valmistui sieltä 1927. Tämän jälkeen hän opiskeli luonnontieteitä Aberdeenin yliopistossa, josta hän valmistui metsätieteiden kandidaatiksi 1930, sekä kasvi- ja eläintieteestä 1932, jonka jälkeen hän tutki kymmenjalkaisia. 1935 Macdonald sai museoapulaisen viran Lontoon Natural History Museumin lintutieteen osastolla. Lukuun ottamatta armeijapalvelusta Toisessa maailmansodassa Macdonald työskenteli museossa työuransa loppuun asti, myöhemmin vanhempana tutkijana, vastuualueenaan Lintuhuone (Bird Room), ja sitten eläintieteen osaston vastaavana hoitajana, josta virasta hän jäi eläkkeelle 1968.
Työssään Macdonald organisoi tutkimusretken Etelä-Sudanin vuoristoon 1938–1939, ja Etelä-Afrikan lounaisosien kuiville seuduille ja Kalahariin 1950–1951. Vuosina 1962-1963 hän johti ensimmäisen Harold Hall Expeditions-linturetken Australiaan.
Macdonald muutti Brisbaneen Australiaan 1968, missä hän kirjoitti teoksen Birds of Australia: A Summary of Information, jonka hän omisti Harold Hallille, ja joka julkaistiin vuonna 1974 Canberrassa järjestetyn Kansainvälisen lintutieteen kongressin alla. 1969 Macdonald oli perustamassa Queenslandin lintutieteellistä yhdistystä, ja toimi sen puheenjohtajana. Hänen 1938 vihitty puolisonsa oli tohtori Elizabeth Clark Fraser.
Macdonald julkaisi noin 70 tieteellistä artikkelia ja osallistui useiden kirjojen kirjoittamiseen. Hän nimesi linnuista marsabitinkiurun (Mirafra williamsi).[1]