Jan Zamoyski (19. maaliskuuta 1542, Skokówka, Puola – 3. kesäkuuta 1605, Zamość) oli puolalainen ylimys ja voimahahmo 1500-luvun lopun Puolan kuninkaallisessa politiikassa. Hän oli kuningas Sigismund II:n ja Stefan Batoryn puolalainen neuvonantaja ja myöhemmin Sigismund III Vaasan kilpailija.[1]
Zamoyski opiskeli Ranskassa ja Italiassa, palasi Puolaan vuonna 1565 ja nimitettiin kuningas Sigismund II:n sihteeriksi. Sigismundin kuoleman (1572) jälkeen hänestä tuli yksi aateliston suosituimmista johtajista. Hän vastusti valtaistuimen tarjoamista Itävallan Habsburgeille, ja tuki Stefan Batorya. Batoryn noustua valtaan Zamoyskista tuli yksi hänen lähimmistä miehistään, valtakunnankansleri vuonna 1578 ja hetmani (asevoimien komentaja) vuonna 1581. Hänestä tuli pian yksi rikkaimmista Puolan ylimyksistä.[1]
Báthoryn kuoleman jälkeen Zamoyski vastusti taas Habsburgien ehdokasta arkkiherttua Maximiliania ja osallistui Sigismund III Vaasan valintaan. Kun Maximilian yritti vallata Krakovan väkisin, Zamoyski otti hänet vangiksi. Sigismund III:n hallituskauden alettua Zamoyski siirtyi kuitenkin oppositioon. Kuningas pelkäsi hetmanin valtaa, ja Zamoyski puolestaan kohteli kuningasta pelinappulana. Avoin konflikti syttyi vuoden 1592 sejmin (valtiopäivien) aikana, kun Zamoyski tiesi, että Sigismund suunnitteli Puolan kruunun luovuttamista Habsburgeille vastineeksi siitä, että he tukivat hänen oikeuttaan Ruotsin valtaistuimelle. Zamoyski ei onnistunut syrjäyttämään Sigismundia, mutta kasvatti valtaansa Moldaviassa ja Valakiassa.[1]
Vuonna 1600 Liivinmaan sodan aikana Zamoyski valtasi takaisin ruotsalaisilta joitakin linnoituksia. Rankka taistelu oli kuitenkin hänelle liikaa, ja hän erosi asevoimien johdosta vuonna 1602.[1]
Zamoyski perusti Zamośćin kaupungin ja yliopiston. Hän ihaili antiikin Rooman perintöä, ja pyrki soveltamaan demokratian aatteita Puolassa. Hän vaikutti siihen, ettei Puolasta tullut samanlainen itsevaltiaan kuninkaan hallitsema valtio kuinmonista muista tuon ajan valtioista.[2]