Jean Casimir-Perier

Jean Casimir-Perier
Ranskan presidentti
27. kesäkuuta 1894 − 16. tammikuuta 1895
Pääministeri	Charles Dupuy
Edeltäjä	Sadi Carnot
Seuraaja	Félix Faure
Ranskan pääministeri
3. joulukuuta 1893 − 30. toukokuuta 1894
Presidentti	Sadi Carnot
Edeltäjä	Charles Dupuy
Seuraaja	Charles Dupuy
Henkilötiedot
Syntynyt	8. marraskuuta 1847 Pariisi, Ranska
Kuollut	11. maaliskuuta 1907 (59 vuotta) Pariisi, Ranska
Puoliso	Hélène Casimir-Perier
Tiedot
Puolue	Opportunistiset tasavaltalaiset
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jean Paul Pierre Casimir-Perier (8. marraskuuta 1847 Pariisi – 11. maaliskuuta 1907 Pariisi)^[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1893–1894 ja presidenttinä 1894–1895.

Jean Casimir-Perier oli heinäkuun monarkian aikana pääministerinä toimineen Casimir Périerin pojanpoika. Casimir-Perier palveli vapaaehtoisena Ranskan–Saksan sodassa ja yleni kapteeniksi. Hän aloitti poliittisen uransa vuonna 1871 sisäministerinä toimineen isänsä Auguste Casimir-Perierin sihteerinä.^[2] Hänet valittiin Ranskan edustajainkamariin 1876 Auben edustajana ja hän liittyi vasemmistolaisten tasavaltalaisten ryhmään.^[1] Seuraavana vuonna Casimir-Perier oli Jules Dufauren hallituksessa opetusministeriön alivaltiosihteerinä. Kun laki Orléansin suvun prinssien erottamisesta Ranskan armeijasta tuli käsittelyyn vuonna 1883, Casimir-Perier erosi edustajainkamarista, sillä hän katsoi sukunsa siteiden Orléanseihin ja omien tasavaltalaisten mielipiteittensä olevan sovittamattomassa ristiriidassa. Hänet kuitenkin valittiin saman tien uudelleen ja hän oli Jules Ferryn hallituksessa sotaministeriön alivaltiosihteeri.^[2]

Vuosina 1890–1892 Casimir-Perier oli edustajainkamarin varapuhemiehenä ja 1893 puhemiehenä. Hän kokosi joulukuussa 1893 hallituksen, joka kaatui seuraavan vuoden huhtikuussa. Casimir-Perier valittiin kesäkuussa 1894 uudelleen puhemieheksi ja 27. päivänä samassa kuussa Sadi Carnot’n murhan jälkeen uudeksi presidentiksi. Presidenttinä hän joutui pian vasemmiston hyökkäysten kohteeksi, mihin vaikutti kiivaita mielipiteitä nostattanut Dreyfus-skandaali. Presidenttiä panetellut toimittaja Alfred Gérault-Richard tuomittiin herjauksesta, mutta edustajainkamari vapautti hänet. Casimir-Perier koki tämän niin nöyryyttäväksi, että hän erosi presidentin virasta 15. tammikuuta 1895 vain puolen vuoden jälkeen. Peusteluksi erolle hän ilmoitti menettäneensä todellisen vallan.^[1][2] Eronsa jälkeen Casimir-Perier jätti politiikan ja toimi kaivosyhtiö Anzinin toimitusjohtajana.^[1] Hän toimi myös hyväntekeväisyysjärjestöissä. Alfred Dreyfusin toisessa oikeudenkäynnissä Rennesissä vuonna 1899 hän todisti Dreyfusin hyväksi.^[2]

1. ↑ ^{a b c d} Jean Casimir-Périer (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.8.2013.
2. ↑ ^{a b c d} Nordisk familjebok (1915), s. 481–483 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.8.2013.