Jim Clark | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | James Clark Jr. |
Syntynyt | 4. maaliskuuta 1936 Kilmany, Skotlanti |
Kuollut | 7. huhtikuuta 1968 (32 vuotta) Hockenheim, Baden-Württemberg, Saksa |
Kansalaisuus | Iso-Britannia |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1960–1968 |
Talli(t) | Lotus |
Kilpailuja | 73 (72 starttia) |
Maailmanmestaruuksia | 2 (1963, 1965) |
Voittoja | 25 |
Palkintosijoja | 32 |
Paalupaikkoja | 33 |
Nopeimpia kierroksia | 28 |
MM-pisteitä | 255 (274) |
Ensimmäinen kilpailu | Hollannin Grand Prix 1960 |
Ensimmäinen voitto | Belgian Grand Prix 1962 |
Viimeinen voitto | Etelä-Afrikan Grand Prix 1968 |
Viimeinen kilpailu | Etelä-Afrikan Grand Prix 1968 |
James "Jim" Clark Jr. (4. maaliskuuta 1936 Kilmany, Skotlanti – 7. huhtikuuta 1968 Hockenheim, Baden-Württemberg, Saksa) oli brittiläinen kilpa-autoilija.[1][2][3][4][5] Hän syntyi skotlantilaisen farmarin poikana ja voitti urallaan kaksi Formula 1 -maailmanmestaruutta (1963 ja 1965).[1][2][4] Voittaessaan 26-vuotiaana F1-maailmanmestaruuden vuonna 1963 hän oli nuorin tähän yltänyt ja piti tätä ennätystä aina vuoteen 1972, jolloin brasilialainen Emerson Fittipaldi voitti mestaruuden 25-vuotiaana.[6][7] Ennen Clarkia ainoa alle 30-vuotiaana mestaruuden voittanut oli 29-vuotiaana tittelin saavuttanut brittiläinen Mike Hawthorn.[8]
Formula 1 -urallaan Clark ajoi 72 MM-sarjan GP:tä ja voitti niistä 25.[2] Hänellä on viidenneksi eniten paalupaikkoja Formula 1 -historiassa, 33, eli saman verran kuin nelinkertaisella maailmanmestarilla Alain Prostilla. Kilpailun nopeimpia kierroksia hänelle kertyi 28 ja MM-pisteitä 274. Huomionarvoista Clarkin tilastoja katsottaessa on se, että hän sijoittui urallaan ainoastaan kerran toiseksi ja että hänen paalupaikkaprosenttinsa on suurempi kuin toisen kovan aika-ajajan, Ayrton Sennan. Brittiläisessä The Times -sanomalehdessä Clark äänestettiin kaikkien aikojen parhaaksi Formula 1 -kuskiksi.
Lisäksi Clark voitti ensimmäisenä eurooppalaisena sitten skotlantilais-italialaisen Dario Restan Indianapolisin 500 mailin ajon vuonna 1965, toisella yrittämällään.[1][2][4][5][9][10][11][12][13] Jim Clark oli Graham Hillin ohella 1960-luvun suurimpia kuljettajia.
Jim Clark saavutti uransa aikana kahdeksan Grand Slamia eli enemmän kuin kukaan muu F1-historiassa.[14][15]Clark osallistui 59 MM-sarjan ulkopuoliseen kilpailuun, joista hän voitti 19.[16]
Clark voitti molemmat mestaruudet ylivoimaisesti piste-erojen ollessa 25 ja 14 MM-pistettä (vuosina 1963 ja 1965).[17]