Johannes Troglita (lat. Ioannes Troglita, kreik. Ἰωάννης Τρωγλίτης) oli 500-luvulla elänyt itäroomalainen sotapäällikkö. Hän osallistui vandaalisotaan vuosina 533–534 ja toimi duxina Pohjois-Afrikassa, ennen kuin lähetettiin Persian vastaiselle rajalle Mesopotamiaan. Vuonna 546 keisari Justinianus lähetti Troglitan Pohjois-Afrikkaan, missä Itä-Rooman asema oli huonontunut maurien noustua kapinaan roomalaisia vastaan. Troglita kukisti maurit Byzaciumissa, nykyisen Tunisian alueella, vuonna 546 tai 547, mutta kärsi seuraavana kesänä tappion Tripolitanian mauriheimoja vastaan. Troglita organisoi armeijansa uudelleen ja löi maurien joukot kesällä 548 käydyssä Caton kenttien taistelussa,[1] jonka jälkeen rauha palasi joksikin aikaa takaisin Pohjois-Afrikkaan.[2][3]
Troglitan saavutuksia juhlistetaan 500-luvulla eläneen roomalaisen runoilijan Flavius Cresconius Corippuksen teoksessa Iohannis, seu de bellis Libycis ("Libyan sodasta"),[1] joka on myös tärkein lähde hänen elämästään.[4]