Juutalainen hautausmaa on hautausmaa, jonne on haudattu vain juutalaisia uskontoon liittyvien seremonioiden mukaisesti.
Hepreaksi hautausmaata kutsutaan nimillä bet kevarot, hautojen paikka ja bet olam, ikuisuuden talo. Hautausmaan perustaminen on yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä tehtävistä uutta juutalaista yhteisöä perustettaessa. Hautausmaa vihitään käyttöön perinteisin menoin. Mikäli hautausmaa on samalla alueella kuin muihin uskontokuntiin kuuluvien hautausmaiden kanssa, juutalaisten ja ei-juutalaisten tilat tulee olla erillään toisistaan ja hautojen alueet erotettu muurein, joissa on erilliset sisäänkäynnit.[1] Juutalaisen kulttuurin mukaan juutalaiset hautausmaat ovat ikuisia, eli niitä ei saa hävittää, eikä kerran käyttöön otettuun hautaan saa haudata uudelleen.
Joissakin Euroopan kaupungeissa vanhat juutalaisen hautausmaat toimivat nähtävyyksinä. Näihin kuuluvat muun muassa Praha ja Budapest. Holokaustin aikana natsi-Saksa tuhosi lukuisia juutalaisia hautausmaita eripuolilla Eurooppaa ja joistakin hautausmaista on tullut sen vuoksi myös holokaustin muistomerkkejä, kuten Varsovan getossa sijainneesta hautausmaasta.[2]
Kivien laittaminen haudoille on juutalainen perinne, joka vastaa kukkien tai seppeleiden viemistä haudoille. Kukkia, mausteita ja oksia on käytetty joskus, mutta kiveä suositaan, sillä juutalaisen uskonnon keskuudessa se koetaan nimenomaan juutalaiseksi tavaksi.[3] Tapa juontaa vanhasta perinteestä, israelilaisten erämaavaelluksen ajoilta, jolloin haudat peitettiin kivillä. Nykyisin myös kukat ovat yleistyneet.
Juutalaiset hautakivet tunnistaa yleensä Daavidin tähdestä ja hepreankielisestä kirjoituksesta. Naisten haudoilla on menora eli seitsenhaarainen kynttilänjalka.
Vanhoja kirjakääröjä ei polteta, vaan nekin haudataan juutalaiselle hautausmaalle.