Kaakkois-Euroopan vakaussopimus (engl. Stability Pact for Southeastern Europe (SPSE) oli Brysselissä vuosina 1999–2008 toiminut kansainvälinen järjestö, jonka tavoitteena oli vahvistaa rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja taloutta Balkanin valtioissa. Vuonna 2008 sen tilalle tuli Alueellinen yhteistyöneuvosto (engl. Regional Cooperation Council), joka oli alueen valtioiden oma aloite verrattuna vakaussopimukseen, jossa ulkopuoliset tahot, kuten Euroopan unioni (EU), olivat vahvoja toimijoita.
Kosovon rauhan jälkeisellä viikolla 10. kesäkuuta 1999 hyväksyttiin Kölnissä kaakkoisen Euroopan jälleenrakentamista ja turvallisuutta koskeva vakaussopimus. Suunnitelma laadittiin kansainvälisen yhteisön aloitteesta Kaakkois-Euroopan alueen demokratisoinnista, turvallisuuden lujittamisesta ja talouden jälleenrakentamisesta, joka perustui alueen maiden väliseen yhteistyöhön ja integraatioon kansainvälisiin poliittisiin ja taloudellisiin rakenteisiin. Se yhdisti yli 40 maata ja kansainvälistä järjestöä, mukaan lukien Euroopan unioni, Venäjä, Kanada, Japani, YK, ETYJ ja Nato. Suomea kokouksessa edusti ulkoministeri Tarja Halonen. Sen täytäntöönpanon suora valvonta siirtyi Euroopan unionille.[1]