Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli ei ole rakenteeltaan looginen eikä yhtenäinen muiden artikkelien kanssa |
Kaakkoismurteet eli niin sanottu Karjalan murre on Kaakkois-Suomessa puhuttava suomen kielen murreryhmä.[1] Ennen toista maailmansotaa kaakkoismurteita puhuttiin koko Karjalankannaksen alueella, Laatokan Karjalassa ja Inkerinmaalla. Nykyään inkeriläismurretta taitavat vain jotkut vanhat inkerinsuomalaiset[2].
Kaakkoismurteet voidaan jakaa neljään eri pääryhmään: varsinaisiin kaakkoismurteisiin, Lemin seudun välimurteisiin eli lounais-Saimaan murteisiin, Sortavalan seudun välimurteisiin ja Inkerin suomalaismurteisiin. Murreryhmä on syntynyt muinaiskarjalan kielestä, johon sekoittui suomen länsimurteiden ainesta.[3] Kaakkoismurteita niitä puhutaan ja puhuttiin alueilla, jotka ennen keskiajan rajanmuutoksia, kuten Pähkinäsaaren rauhaa vuonna 1323 tai 1500- ja 1600-lukujen rajansiirroksia kuuluivat muinaiseen Karjalaan.lähde?
Kaakkoismurteille ominaista ovat muun muassa läheisyys karjalan kieleen ja inkeroisen kieleen; lähes kaikissa alamurteissa esiintyvät mie- ja sie-persoonaronominit; yleiskielen d:n vastineena on kato; yleinen loi-monikko; liudennuksen esiintyminen ja runsaslukuiset venäjästä lainatut sanat. Sisämaan kaakkoismurteissa, paitsi ensi tavun, myös jälkitavujen avarat vokaalit ovat diftongiutuneet samantapaisesti kuin karjalan kielessä, esimerkiksi suom. aa, kaakkoism. oa, ua, esimerkiksi sanoissa loat'imoa / luat'imua ('puhumaan'), ven(n)iese ('veneeseen; veneensä'). Savolaismurteista kaakkoismurteet erottaa muun muassa välivokaalien eli svaa-vokaalin puuttuminen, diftongireduktion puuttuminen ja vokaaliyhtymien -ea ja -eä muuntuminen (korkea → korkia; pimeä → pimiä) valtaosassa alamurteita.lähde?