Kaarle IV (14. toukokuuta 1316 Praha, Böömin kuningaskunta – 29. marraskuuta 1378 Praha, Böömin kuningaskunta) oli Saksan ja Böömin kuningas vuosina 1346–1378 sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija vuosina 1355–1378.[1]
Hän oli yksi aikansa oppineimmista ja diplomaattisesti taitavimmista hallitsijoista. Hän sai aikaan enemmän diplomatian kautta kuin muut sodan kautta, ja maaomistusten, avioliittojen ja perinnön kautta hän laajensi dynastista valtaansa. Kaarlen vallan aikana Prahasta tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus ja lopulta pääkaupunki. Hänen hallituskaudestaan lähtien aina 1700-luvulle asti oikeus Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunuun perustui Böömin kuninkaan kruunuun.[1]