Kampelakalat

Kampelakalat
Hietakampela (Limanda limanda)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka:	Luukalat Osteichthyes
Luokka:	Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka:	Neopterygii
Lahko:	Kampelakalat Pleuronectiformes Bleeker, 1859[1]
Alalahkot ja heimot
Psettodoidei Alkukampelat Psettodidae Pleuronectoidei Amerikananturat Achiridae Etelänkampelat Achiropsettidae Vasensilmäkampelat Bothidae Isosilmäkampelat Citharidae Kielikampelat Cynoglossidae Sukakampelat Paralichthyidae Oikeasilmäkampelat Pleuronectidae Poecilopsettidae Rhombosoleidae Rihmakampelat Samaridae Piikkikampelat Scophthalmidae Merianturat Soleidae
Katso myös
Kampelakalat Wikispeciesissä   Kampelakalat Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Kampelakalat (Pleuronectiformes) on viuhkaeväisten kalojen lahko, johon kuuluu noin 680 lajia. Nämä jaetaan kahteen alalahkoon ja 14 heimoon. Aikuiset kampelakalat ovat merenpohjalla makaavia ja liikkuvia pohjakaloja. Niiden ruumis on litteä ja epäsymmetrinen; molemmat silmät ovat samalla puolella päätä. Kuoriutuessaan munasta kampelanpoikaset ovat kuitenkin normaalisti vielä kaksikylkisesti symmetrisiä, pystyssä uivia kaloja. Yleensä alle parisenttisenä ne kokevat muodonmuutoksen, jossa mm. toinen silmä vaeltaa kallon toiselle puolelle, ja kala asettuu pohjaelämään.^[2]

Yksi suurimmista kampelakaloista on ruijanpallas, joka voi kasvaa kaksi metriä pitkäksi ja painaa yli 300 kiloa. Pienimmät kampelakalat jäävät noin kymmenen senttimetrin pituisiksi.^[2]

Monet oikeasilmäkampelat-heimon kampelakalat ovat merkittäviä ruokakaloja, samoin jossain määrin jotkut merianturat ja vasensilmäkampelat.^[2]

Itämeressä Suomen vesillä esiintyy säännöllisesti kaksi kampelalajia, kampela (Platichthys flesus) ja piikkikampela (Psetta maxima). Vain muutaman kerran on tavattu satunnaislajeja punakampelaa (Pleuronectes platessa), hietakampelaa (Limanda limanda) ja silokampelaa (Scophthalmus rhombus).

1. ↑ Joseph S. Nelson & Hans-Peter Schultze & Mark V. H. Wilson: Origin and Phylogenetic Interrelationships of Teleosts, s. 167. Verlag Dr. Friedrich Pfeil, 2010. ISBN 978-3899371079 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.01.2011. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b c} Elmer J. Gutherz: Pleuronectiform Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.1.2020.