Karjala (karjalaksi Karjala; ven. Карелия, Karelija, keskiajalla Корѣла, Korěla; ruots. Karelen) on valtaosin Fennoskandian itäosassa sijaitseva kulttuuris-maantieteellinen alue. Karjalan alue jakautuu Suomen ja Venäjän valtioiden kesken.[1] Aluetta rajaa lounaassa Suomenlahti ja Saimaa, koillisessa Vienanmeri sekä etelässä Ääninen ja Laatokka.
Historiallis-kansatieteellisenä käsitteenä Karjalalla tarkoitetaan karjalaisten asuinaluetta, joka käsittää suunnilleen Venäjältä nykyisen Karjalan tasavallan, Karjalankannaksen sekä Suomessa nykyisen Etelä- ja Pohjois-Karjalan sekä kaakkoisen Kymenlaakson. Varhaisella keskiajalla Karjalaan kuuluivat vielä Savilahden pogosta ja itäisin Pohjois-Savo. Keskiaikaiseen Novgorodin valtion Karjalaan laskettiin kuuluvaksi myös Äänisen itäpuolinen alue. Karjalaiset jakautuvat kahteen toisilleen hyvin läheiseen ryhmään: karjalaisiin, joka on yksi suomalaisten heimo, sekä samannimiseen omaan itämerensuomalaiseen kansaan, karjalaisiin.