Katariina II | |
---|---|
![]() | |
Venäjän keisarinna | |
Valtakausi |
9. heinäkuuta 1762 – 17. marraskuuta 1796 |
Kruunajaiset | 12. syyskuuta 1762 |
Edeltäjä | Pietari III |
Seuraaja | Paavali I |
Venäjän keisarin puoliso | |
Valtakausi |
5. tammikuuta 1762 – 9. heinäkuuta 1762 |
Syntynyt |
2. toukokuuta 1729 Stettin, Preussi |
Kuollut |
6. marraskuuta 1796 (67 vuotta) Pietari, Venäjä |
Hautapaikka | Pietari-Paavalin linnoitus, Pietari |
Puoliso |
Pietari III ( 1745; 1762) |
Lapset | |
Koko nimi | Sophie Auguste Friederike von Anhalt-Zerbst |
Suku |
Askania Romanov (avioliiton kautta) |
Isä | Kristian August |
Äiti | Johanna Elisabet |
Uskonto | ortodoksisuus, aiemmin luterilaisuus |
Nimikirjoitus |
![]() |
Katariina II Suuri (ven. Екатерина II Великая, Jekaterina II Velikaja, synt. Sophie Auguste Friederike von Anhalt-Zerbst; 2. toukokuuta 1729 Stettin, Pommerin provinssi, Preussi – 17. marraskuuta (J: 6. marraskuuta) 1796 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän keisarinna vuosina 1762–1796.
Syntyjään hän oli Anhalt-Zerbstin ruhtinaan tytär, prinsessa Sophie. Hän kuului vanhaan saksalaiseen Askanian halltisijasukuun ja nai Venäjän kruununperillisen suuriruhtinas Pietarin, josta sittemmin tuli keisari Pietari III vuonna 1762, ja näin hän kuului avioliiton kautta Romanov-sukuun.
Katariina, suuriruhtinatar Jekaterina Aleksejevna, nousi keisarinnapuolisoksi keisari Pietari III:n vaimona vuoden 1762 alussa ollessaan 33-vuotias, ja myöhemmin samana vuonna hän kaappasi vallan mieheltään. Katariina II:n valtakaudella Venäjän keisarikunta saavutti merkittäviä sotilaallisia voittoja muun muassa Osmanien valtakuntaa vastaan ja Venäjän alue laajeni merkittävästi: Katariinan II:n aikana Venäjä valloitti muun muassa Krimin kaanikunnan. Lännessä Venäjään liitettiin suuri osa Puola-Liettuan alueesta Puolan jakojen myötä ja lisäksi Alaskasta tuli Venäjän siirtomaa.
Katariina II jatkoi Venäjän uudistamista ja länsimaistamista jatkaen ihailemansa Pietari Suuren työtä. Katariina II:n valtakautta pidetään usein Venäjän ”kultakautena”, jolloin Venäjän imperiumista tuli todellinen suurvalta. Lisäksi hänen aikanaan Venäjälle perustettiin useita uusia kaupunkeja. Hän sai lisänimen ”Suuri” jo elinaikanaan. Toisaalta maaorjuus jatkui ja huomattavan suuri osa Venäjän kansasta kärsi, ja lisäksi Katariina II aloitti Ukrainan suurilta osin epäonnistuneet venäläistämispyrkimykset, jotka jatkuivat vielä pitkälle 1900-luvulle saakka. Keisarinna ei myöskään lupauksestaan huolimatta tehnyt Venäjästä oikeusvaltiota.