Kathleen Kenyon

Kathleen Mary Kenyon (5. tammikuuta 1906 – 24. elokuuta 1978) oli brittiläinen arkeologi, joka suoritti kaivauksia Jerikossa ja Jerusalemissa. Hän johti Tell es-Sultanin, muinaisen Jerikon kaivauksia 1952–1958. Kenyonia on kutsuttu viime vuosisadan vaikutusvaltaisimmaksi arkeologiksi.^[1][2]

Kenyon oli ensimmäinen nainen Oxford Archaeological Societyn puheenjohtajana. Vuosina 1937–1946 hän toimi Lontoon yliopiston arkeologisen instituutin johtajana, ja vuonna 1973 hän sai Britannian imperiumin arvonimen Dame.^[1][3] Vuosien 1930 ja 1940 välillä toisen maailmansodan aikana Kenyon työskenteli paitsi käynnissä olevissa kaivauksissa Englannissa, myös muinaisen Samarian kaupungin alueella, sekä Sabrathassa, Libyassa. Hän toimi tuolloin usein myös luennoitsijana Lontoon yliopiston arkeologian instituutissa. Sodan ajan Kenyon palveli Punaisen Ristin divisioonan komentajana Lontoon Hammersmithissa.^[1]

Kenyonin vaikutusta olivat muun muassa maatalouden alkamisen ajankohdan vakiinnuttaminen noin 7000 eaa, aikaan, jolta myös massiivinen kivimuuri ja suuri torni ovat peräisin. Hänen merkittäviin löydöksiinsä kuuluvat myös brittiläisen arkkitehtuurin 7. vuosituhannelta, ja erityisen havainnollistava esimerkki hänen huolellisesta kaivaustekniikasta ovat 7. vuosisadalta paljastuneet, ihmisen kallojen ympärille valetut muotokuvaveistokset.^[4]

1. ↑ ^{a b c} Michael McKinney: Kathleen Kenyon: Larger Than Life Vision. 2003.
2. ↑ Davis, Miram. C.: ”11”, Digging Up the Holy Land. Left Coast Press, 2008.
3. ↑ Willem Boshoff: How a Woman Toppled the Legend of the Walls of Jericho: The Legacy of Kathleen Kenyon Ancient Origins. 12. marraskuuta 2018.
4. ↑ Dame Kathleen Kenyon Britannica.