| Katja Gauriloff | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. joulukuuta 1972 Inari |
| Ammatti |
dokumenttiohjaaja elokuvaohjaaja |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1998– |
| Palkinnot | |
|
Vuoden koltta (2016) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Katja Marika Gauriloff[1] (s. 6. joulukuuta 1972 Inari[2]) on suomalainen, kolttasaamelainen elokuva- ja dokumenttiohjaaja.
Gauriloff on isänsä puolelta suomalainen[3], isä oli Rovaniemen läheltä[4]. Hän on äitinsä puolelta kolttasaamelainen, mutta ei ole koskaan asunut koltta-alueella eikä oppinut koltansaamea.[5] Lapsuutensa hän vietti Rovaniemellä.[6] Gauriloffilla on kuitenkin vahva saamelainen identiteetti[5], ja hän on käsitellyt sukujuuriaan dokumenttielokuvassaan[6].
Gauriloff aloitti uransa elokuva-alalla vuonna 1998. Vuosina 2000–2004 hän opiskeli elokuvaohjausta Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja viestinnän osastolla. Hän on elokuvatuotantoyhtiö Oktoberin osaomistaja.[7]
Gauriloffin kaksi dokumenttielokuvaa, Huuto tuuleen ja Säilöttyjä unelmia, on palkittu valtion laatutuella.[7] Lyhytdokumenttielokuva Huuto tuuleen kertoo kolttasaamelaisesta yhteisöstä ja sen perinteiden säilyttämisestä. Säilöttyjä unelmia on kansainvälistä tuotantoa, ja sitä rahoitti muun muassa televisioyhtiö Al Jazeera. Dokumentti esitettiin elokuvateattereissa ainakin Suomessa ja Tanskassa. Lisäksi se esitettiin DocPoint-dokumenttielokuvajuhlilla ja valittiin esitettäväksi vuonna 2012 Berliinin elokuvajuhlilla Culinary Cinema -sarjassa.[8]
Vuonna 2013 Gauriloff teki yhdessä Joonas Berghällin kanssa rintasyövästä kertovan Voimanlähde-dokumenttielokuvan Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjalle.[9] Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 2016 sai ensi-iltansa Gauriloffin dokumentti Kuun metsän Kaisa, joka kertoo hänen kolttasaamelaisesta isoisoäidistään Kaisa Gauriloffista ja tämän ystävyyssuhteesta sveitsiläiskirjailija Robert Crottet’n kanssa.[6][10] Gauriloff valittiin Vuoden koltaksi 2016.[11] Kuun metsän Kaisa palkittiin vuoden 2016 parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnolla, ja 2017 se sai Murmanskissa Northern Character -elokuvafestivaalien grand prix -pääpalkinnon.[12]
Gauriloffin ohjauksessa valmistui vuonna 2023 maailman ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä fiktioelokuva Jeʹvida[13].
- ↑ Römpötti, Harri: Saamelaisista saamelaisille. (50-vuotishaastattelu, tilaajille) Helsingin Sanomat, 2.12.2022, s. B 15. Helsinki: Sanoma. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.12.2022.
- ↑ Katja Gauriloff Elonetissä.
- ↑ Sarhimaa, Jutta, Isoisoäitini, tietäjälegenda, (tilaajille) hs.fi 6.10.2014, viitattu 26.9.2024
- ↑ Mikko-Pekka Heikkinen, Ohjaaja Katja Gauriloff menetti lapsena äidinkielensä, (tilaajille) hs.fi 19.10.2023, viitattu 26.9.2024
- ↑ a b Jokimies, Paula: Taustapeili: Vieraana Katja Gauriloff (Radio-ohjelma) Yle Areena. 31.1.2012. Viitattu 1.9.2015.
- ↑ a b c Wesslin, Sara: Elokuvantekijä Katja Gauriloff palaa kolttasaamelaisille juurilleen Yle Uutiset. 7.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
- ↑ a b Esittely Oktober. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 22.10.2014.
- ↑ Virtanen, Leena: Säilykkeen tarina on nyt purkissa. Helsingin Sanomat, 24.1.2011.
- ↑ Roosa nauha -kampanjalle tehty dokumentti antaa rintasyövälle kasvot Markkinointi & Mainonta. 27.9.2013. Viitattu 1.9.2015.
- ↑ Juntti, Maija-Liisa: Kuun metsän Kaisa oli kolttasukunsa vahva nainen – Katja Gauriloffin elokuva kertoo ohjaajan isoisoäidistä Yle Uutiset. 18.6.2016. Viitattu 18.6.2016.
- ↑ Kuun metsän Kaisa -elokuvantekijä Katja Gauriloff on Vuoden koltta 2016 Lapin Kansa. 31.10.2016. Arkistoitu 1.11.2016. Viitattu 1.11.2016.
- ↑ Kuun metsän Kaisalle pääpalkinto Murmanskissa Amusa Kulttuuritori. 28.11.2017. Arkistoitu 28.4.2018. Viitattu 27.4.2018.
- ↑ Ensimmäinen koltankielinen pitkä fiktioelokuva kertoo kotiseutunsa pakkosuomalaistamisen takia hylänneestä naisesta Yle Uutiset. 22.4.2023. Viitattu 12.5.2023.