Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta

Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta
Қазақ Советтік Социалистік Республикасы
(kazakiksi)
Казахская Советская Социалистическая Республика
Kazahskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika
(venäjäksi)
1936–1991
Kazahstanin sosialistisen neuvostotasavallan lippu Kazahstanin sosialistisen neuvostotasavallan vaakuna

Sijainti Neuvostoliitossa
Sijainti Neuvostoliitossa

Pääkaupunki Alma-Ata
Pinta-ala
– yhteensä 2 717 300[1] km² 
Väkiluku (1989) 16 536 000[2]
– väestötiheys 6,1 / km²
Historia
– perustettiin 5. joulukuuta 1936
– Neuvostoliittoon1 30. joulukuuta 1922
– erosi 16. joulukuuta 1991
Kielet kazakki ja venäjä
Valuutta Neuvostoliiton rupla (SUR)
Aikavyöhyke +4...+6
Tunnuslause Барлық елдердің пролетарлары, бірігіңдер!
(”Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!”)

1 Ei tuolloin oma neuvostotasavalta, vaan osa Venäjän SFNT:aa.

Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta, lyhenteeltä Kazahstanin SNT (kaz. Қазақ Кеңестік Социалистік Республикасы, Қазақ КСР, ҚКСР, ven. Каза́хская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Каза́хская ССР, КазССР, Kazahskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, Kazahskaja SSR, KazSSR) oli nykyisen Kazakstanin alueen käsittävä neuvostotasavalta.[3][4] Se oli pinta-alaltaan Neuvostoliiton toiseksi suurin neuvostotasavalta. Kazahstanin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta itsenäistyi Venäjän federatiivisesta sosialistisesta neuvostotasavallasta sen kanssa Neuvostoliitossa tasa-arvoiseksi itsenäiseksi neuvostotasavallaksi 5. joulukuuta 1936 Neuvostoliiton uudella, niin sanotulla Stalinin perustuslailla.

Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta julistautui itsenäiseksi viimeisenä kaikista täysivaltaisista viidestätoista neuvostotasavallasta 16. joulukuuta 1991, ja sen ero toteutui virallisesti Neuvostoliiton purkautuessa 26. joulukuuta 1991. Kazahtanin sosialistisen neuvostotasavallan viimeinen puoluejohtaja, Nursultan Nazarbajev, jatkoi itsenäistyneen Kazakstanin tasavallan ensimmäisenä presidenttinä.

  1. Kaufman, Richard F. & Hardt, John Pearce: The Former Soviet Union in Transition, s. 572. M.E. Sharpe, 1993. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2017.
  2. Государственный комитет СССР по статистике: Население СССР по данным всесоюзной переписи населения 1989 г. s. 9. Финансы и статистика, 1990. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2017. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Apollo-tietosanakirja, osa 2: I-L, s. 624. Helsinki: Weilin+Göös, 1973. ISBN 951-35-0849-8
  4. Maailmankartasto, s. 29. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-3583-9

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne