Kehdosta kehtoon on teknisen suunnittelun malli, jossa ideana on, että käytöstä poistetun tuotteen tulee olla verrattain helposti käytettävissä uuden tuotteen raaka-aineeksi sen sijaan että se olisi vaikeasti hyödynnettävää jätettä. Eli jo tuotetta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon sen materiaalin soveltuvuus jatkokäyttöön uuden tuotteen raaka-aineena. Tämä on laajennus nk. elinkaariajattelusta ja vastakohta perinteiselle kehdosta hautaan -mallille.
Termi on Walter R. Stahelin 1970-luvulla kehittämä ja sen popularisoivat William McDonough ja Michael Braungart vuonna 2002 julkaistussa kirjassaan Cradle to Cradle: Remaking the Way We Make Things. Mallia kehittäessään 1976 Stahelin työskenteli Genevessä Battelle-tutkimuslaboratoriossa tavoitteena tuotteiden elinkaaren pidentäminen. [1]
Muun muassa autonvalmistaja Ford on ottanut McDonoughin periaatteista mallialähde?.