Kemin veritorstai oli Kemissä 18. elokuuta 1949 tapahtunut poliisien ja työläisten välinen kahakka, jossa sai surmansa kaksi ihmistä. Tuolloin paikkakunnalla oli meneillään paikallisesta palkkariidasta alkunsa saanut Kemiyhtiön työntekijöiden lakko, joka nähtiin laajemmin Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) ja Fagerholmin sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen välisenä voimainkoitoksena. Kemin veritorstai on Suomen historian toistaiseksi viimeinen kuolonuhreja vaatinut poliittinen väkivaltaisuus[2].
Kemin lakon taustalla oli ensimmäinen sodanjälkeinen laaja laskusuhdanne, joka iski voimakkaimmin puunjalostusteollisuuteen. Maaliskuussa 1949 kortistoissa oli yli 50 000 työtöntä ja saman vuoden syystalvella jo 60 000. Viennin kannattavuutta yritettiin parantaa kahdella devalvaatiolla, jotka lisäsivät kulutustavaroiden hintojen ja elinkustannusten nousua. Jo loppuvuodesta 1948 SAK oli vaatinut 5,5 prosentin yleistä palkankorotusta, mutta hallituksen painostuksesta SAK:n sosialidemokraattinen johto suostui myönnytyksiin. Keväällä 1949 seitsemän kansandemokraattista ammattiliittoa vaati palkkojen korottamista.[3]
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettämajanderei löytynyt - ↑ ALAVIITE | Kemin veritorstai kärjisti yhteiskunnan kahtiajaon Helsingin Sanomat. 18.8.2009. Viitattu 8.8.2024.
- ↑ Veikko Huttunen: Kansakunnan historia 7: täysi-ikäinen kansakunta, s. 340–341. Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06296-0.