Kielihistoria

Kielihistoria (myös historiallinen kielitiede^[1], diakroninen kielitiede^[2]) on kielitieteen osa-alue, joka tutkii muun muassa äänne- ja muoto-opin, sanaston, sanojen etymologian ja sananmuodostuksen kautta sitä, miten kielet muuttuvat ajan kuluessa. Se oli kielitieteen hallitseva osa-alue 1700–1800-lukujen taitteesta aina 1900-luvun alkuun, joissakin maissa, kuten Suomessa, pidempäänkin.

1. ↑ Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä, s. 62, s.v. historiallinen kielentutkimus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1976.
2. ↑ Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä, s. 38, s.v. diakroninen lingvistiikka. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1976.