Kieltolaki (aluksi nimeltään asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta) oli Suomessa vuosina 1919–1932 voimassa ollut alkoholijuomia koskenut kieltolaki. Tänä aikana Suomessa ei saanut myydä tai itse valmistaa alkoholijuomia. Viinan kotipoltto oli kielletty jo aiemmin, vuonna 1866.
Kieltolain suora seuraus oli, että alkoholia alettiin salakuljettaa ulkomailta. Kieltolain voimaantulo liittyi yleiseen äänioikeuteen, sillä erityisesti naisäänestäjät kannattivat kieltolakia. Kieltolaki on usein nähty ”naisten lakina”[1]. Alkoholin kielto oli myös yksi SDP:n Forssan ohjelman sisältämistä vaatimuksista. Alkoholin saannin rajoittamisen kannalla ollut Santeri Alkio esitteli kieltolain vuonna 1919 ollessaan Castrénin hallituksen sosiaaliministeri.
Suomalaiset keräsivät adressin kieltolain kumoamiseksi keväällä 1931. Kieltolaki päätettiin lopulta kumota: 29.–30. joulukuuta 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Kieltolaki päättyi 5. huhtikuuta 1932 klo 10, jolloin ensimmäiset Oy Alkoholiliike Ab:n eli nykyisen Alkon myymälät avattiin.
- ↑ Eija Tikkanen, Naiset kieltolain puolesta ja vastaan, Kirja-arvostelu, Agricola.utu.fi