Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Artikkelin alkuosan anylyysit kaipaisivat lähteitä |
Kiitorata | |
---|---|
Airport | |
Ohjaaja | |
Käsikirjoittaja | |
Perustuu | Arthur Haileyn kirjaan Kiitorata (Airport) |
Tuottaja | Ross Hunter |
Säveltäjä | Alfred Newman |
Kuvaaja | Ernest Laszlo |
Leikkaaja | Stuart Gilmore |
Tuotantosuunnittelija | E. Preston Ames |
Lavastaja | |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
Levittäjä | Universal Studios |
Ensi-ilta | 1970 |
Kesto | 138 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Kiitorata (engl. Airport) on yhdysvaltalainen vuonna 1970 ensi-iltansa saanut elokuva, joka edustaa 1970-luvun katastrofielokuvien genreä.
Kiitorata – Arthur Haileyn kirjalliselle tuotannolle tyypillisesti – oli myös aikansa elokuvan ja television ”dokumentaarisuusaallon” osa: se kertoi ”realistisesti” lentoaseman ja lentoliikenteen toiminnasta kuten samaan aikaan televisiossa kerrottiin esimerkiksi natseista (Polttouhrit) ja tummaihoisista orjista (Juuret). Haileyn tiiliskivi-kokoluokan kirja oli ollut samana vuonna Yhdysvaltain kirjojen myyntilistan kärjessä. Tämä oli myös ajankohdalleen tyypillistä: myyvistä kirjoista tehtiin hyvin nopeasti elokuvaversio, mikä usein näkyi elokuvien laadussa.[1]
Kiitorata toimi alkusysäyksenä 1970-luvun katastrofielokuvien aallolle. Se sai vuosikymmenen mittaan kolme jatko-osaa: Jättiläinen taivaalla (Airport 1975, 1974), Kaappaus Bermudan kolmiossa (Airport ’77, 1977) ja Airport ’80 – Concorde (1979). Elokuvasarja joutui 1980-luvulla pilan kohteeksi parodiaelokuvissa Hei, me lennetään! ja Hei, taas me lennetään!.[2]