Kirkkoherrakunta oli entisaikaan kirkkoherran johdettavana ollut kirkollinen alue. Siihen kuului emäseurakunta ja mahdollisesti yksi tai useampia pienempiä alueita eli kappeleita.[1] Kappeliseurakuntien ohella kirkkoherrakuntaan saattoi kuulua myös annekseja ja rukoushuonekuntia.[2] Emäseurakunta eli emäkirkko tarkoitti seurakunta-alueen pääkirkkoa tai kantaseurakuntaa.[3] Suomessa oli vuonna 1906 yhteensä 392 kirkkoherrakuntaa.[1]
Ruotsin kirkossa voivat useammat seurakunnat muodostaa pastoraatin (kirkkoherrakunnan). Se on yhteistyön muoto, jossa seurakunnat yhdessä vastaavat perustehtävistään ja jossa koko pastoraatin työtä johtaa kirkkoherra. Työnjako seurakunnan ja pastoraatin välillä määritellään seurakuntaohjesäännössä (ruots. församlingsinstruktion) Pastoraatti vastaa usein taloudesta, henkilöstöstä, kiinteistöhallinnasta ja hautaustoimesta. Vuonna 2021 oli Ruotsin kirkossa 1329 seurakuntaa ja 254 pastoraattia. Pastoraatteihin kuului 971 seurakuntaa.[4]
- ↑ a b Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1912, osa 4, palsta 998, hakusana kirkkoherrakunta.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1962, osa 4, palsta 1054, hakusana kirkkoherrakunta.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1962, osa 2, palsta 912, hakusana emäkirkko.
- ↑ Organisation svenskakyrkan.se. Viitattu 17.1.2021. (ruotsiksi)