Kluuvinlahti (ruots. Gloviken) oli Helsingissä sijainnut kapea ja matala merenlahti, joka vielä 1800-luvun alussa ulottui Töölönlahden etelärannalta nykyisen Esplanadin puiston tienoille. Lahti tuotti ongelmia laajenevalle Helsingille, koska se oli rehevöitynyt ja saastunut ja tulvi usein yli. Sitä pelättiin myös koleran lähteeksi.[1][2] Lahden sanotaan olleen ainakin 750 metriä pitkä ja 120–180 metriä leveä, tosin sen rantaviiva oli sangen epämääräinen, sillä sitä muokkasivat jatkuvasti maankohoaminen ja vedenpinnan vuotuisvaihtelut.[3][4] Lahden pohja oli noin viiden metrin syvyydessä, mutta vankan peruskallion päällä oli vielä paksu kerros pehmeää liejua.[3]
Kluuvinlahden täyttämistä suunniteltiin jo 1700-luvulla, mutta siitä luovuttiin puolustuksellisista syistä, sillä lahden ajateltiin toimivan vallihautana kaupungille. 1800-luvun alkupuolella Helsingin ruutuasemakaavan suunnittelun yhteydessä Kluuvinlahdelle laadittiin erilaisia vaihtoehtoja, joista suurin osa jäi toteuttamatta. Se muun muassa aiottiin muuttaa kanavaksi, joka olisi yhdistänyt Töölönlahden Eteläsatamaan.[5]
Lahden täyttäminen alkoi 1800-luvun taitteessa ja eteni aluksi hitaasti. 1840-luvulla projekti nopeutui, kun Kluuvinlahti kuivattiin rakentamalla pato sen poikki ja pumppaamalla vesi Töölönlahden puolelle. Tyhjennetty allas täytettiin vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla kasaamalla sinne hiekkaa ja muuta maa-ainesta. Täyttöalue on nykyäänkin haastava rakennuskohde sen maaperän pehmeyden vuoksi, ja joidenkin rakennusten, kuten Kansallisteatterin ja Ateneumin perustuksia on jouduttu vahvistamaan.[6][5] Helsingin kaupunki tarkkailee aktiivisesti alueen pohjaveden korkeutta, etteivät kiinteistöjen puiset perustukset pääse lahoamaan.[7]
Kluuvin kaupunginosa ja siellä sijaitseva Kluuvikatu ovat saaneet nimensä lahden mukaan.[8] Kluuvinlahden muistoa kantaa myös taideteos Kluuvinlahden fossiilit, joka on asennettu Aleksanterinkadun pintaan.[9]
- ↑ Heiskanen, Riitta: Kun tulva nousee Kauppatorille kaupungintalo on vaarassa (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 24.1.1999. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Oksanen, Kimmo: Ihan kohta valmis (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 12.6.2018. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ a b Klinge, Matti: Pääkaupunki – Helsinki ja Suomen valtio 1808–1863, s. 286. Otava, 2012.
- ↑ Alho, Asmo & Rauanheimo, Uljas: Helsinki ennen meitä, s. 126. Otava, 1962.
- ↑ a b Rönkkö, Marja-Liisa, toim.: Narinkka 1986–1987. Helsingin kaupunginmuseo, 1987.
- ↑ Rissanen, Hanna: Ongelmat ovat opettaneet - Perustusten painuminen hallintaan Kiinteistöposti Professional. 7.5.2009. Kiinteistöklubi. Arkistoitu 11.11.2014. Viitattu 16.3.2011.
- ↑ Salminen, Solmu: Äärimmäinen helle pystyy pahimmassa tapauksessa romahduttamaan Helsingin keskustan Iltalehti. 24.7.2018. Viitattu 27.8.2022.
- ↑ Saarikivi, Janne: Helsingin nimistön vaiheita Kotus. Viitattu 7.3.2011.
- ↑ Kluuvinlahden fossiilit HAM. Arkistoitu 26.8.2022. Viitattu 26.8.2022.