Kompastuskivet (saks. Stolpersteine) ovat berliiniläissyntyisen taiteilijan Gunter Demnigin[1] aloitteesta syntynyt projekti, jolla muistetaan henkilöitä, joita murhattiin, kuljetettiin tuhoamisleireille, ajettiin itsemurhaan tai muulla tavoin vainottiin Natsi-Saksassa.
Kompastuskivet ovat kuution muotoisia betonikiviä, joiden sivun pituus on kymmenen senttimetriä. Niiden yläpinnassa on messinkiselle levylle painettu teksti, joka kuvaa muistettavaa henkilöä. Tekstissä on tavallisesti henkilön nimi, syntymäaika ja lyhyesti tietoja hänen kuolemaansa johtaneista tapahtumista ja niiden ajoista.[2]
Kivet asennetaan upottaen katukiveykseen siten, että messinkinen pinta on kadun pinnan tasossa. Kompastuskivet pyritään sijoittamaan kadulle sen talon eteen, jossa uhrin tiedetään viimeksi asuneen omasta tahdostaan. Henkilön elämästä kertova teksti alkaa sanoilla: ”Täällä asui...”. Gunter Demnig siteeraa Talmudia sanoessaan: ”Ihminen on vasta sitten unohdettu, kun hänen nimeään ei muisteta.” Kompastuskivet pitävät yllä paikalla eläneiden muistoa.[3]
Suomessa on kahdeksan kompastuskiveä.