Koneenelin

Koneenelin tarkoittaa koneen osaa, joka vastaa jostakin koneen rakenteen toiminnosta. Näitä osia on kolmea perustyyppiä:

1. rakenneosat, joilla tarkoitetaan koneen runko-osia, laakereita, akseleita, kiiloja, tiivisteitä ja voiteluaineita,
2. Mekanismit, jotka ohjaavat koneen toimintaa jollakin tavalla kuten vaihteisto, hihna- tai ketjukäytöt, vipumekanismit, kampilaitteet, jarrut ja säpit, ja
3. ohjausjärjestelmän komponentit kuten painikkeet, kytkimet, osoittimet, tunnistimet, toimilaitteet ja tietokonepohjaiset ohjausjärjestelmät.^[1]

Koneen ulkoasulle tärkeiden suoja- ja kotelointirakenteiden muotoa, kuviointia tai väriä ei pidetä yleisesti koneeneliminä, vaikka ne ovat koneen muotoilun kannalta tärkeitä ominaisuuksia koneen osien ja käyttäjän välillä

Erityisesti koneenelimellä tarkoitetaan sellaisia koneen osia, joita käytetään monissa eri koneissa samantyyppisinä, kuten ruuveja, kiiloja, laakereita, paineilmasylintereitä, venttiilejä ja muita vastaavia.^[2] Valmistajat tarjoavat näitä osia tyypillisesti eri rakennemitoilla ja jonkun standardin mukaisina.^[3] Koneenelimet voivat olla koneen piirteitä, kuten kierteytettyjä reikiä ja liukupintoina toimivia tasoja tai ne voivat olla erillisiä osia, kuten pyöriä, akseleita, taljoja, rullalaakereita tai vaihteita. Kaikki yksinkertaiset koneet ovat kuvattavissa koneeneliminä ja monet koneenelimet sisältävät yksinkertaisia koneita. Esimerkiksi johderuuvi on kuvattavissa kaltevana tasona joka kiertyy akselin ympäri. Moni konesuunnitelma, keksintö tai suunnittelutyö vaatii eri koneenelimien tuntemusta sekä näiden osaavaa ja luovaa yhdistämiskykyä koneenosaksi tai kokoonpanoksi, joka täyttää kunkin toiminnon vaatimukset. Useita koneenelimiä, kuten paineastoita koskevat erilaiset viranomaismääräykset ja hyväksyntäkäytännöt, joita on annettu tarvallisuussyistä.^[4]

1. ↑ Robert L. Norton, Machine Design, (4th Edition), Prentice-Hall, 2010
2. ↑ Wuolijoki, Jaakko: ”osa I”, Koneenelinoppi, s. 18. Helsinki: Otava, 1972.
3. ↑ Bhandari V. B.,Design of machine elements, sivu 10 , julkaisija: Tata McGraw-Hill, 2007, toinen laitos, http://books.google.com/books?id=d-eNe-VRc1oC&pg=PA10 , ISBN 978-0-07-061141-2
4. ↑ Wuolijoki, Jaakko: ”osa I”, Koneenelinoppi, s. 21. Helsinki: Otava, 1972.