Kovametalli

Kovametallit ovat metallimatriisikomposiitteja, joissa on kova faasi (esim. karbidi) ja sitä sitova metalli tai metalliseos. Karbidit antavat materiaalille kovuutta ja kulutuksenkestoa ja vastaavasti sidosaine tuo kovametallille sitkeyttä. Kovametalleihin luetaan tyypillisesti karbideja sisältävät metalliseokset.^[1][2] Ylivoimaisesti yleisimmin käytetty kovametalli on volframikarbidi (WC) sitoutettuna nikkeliin (Ni), kobolttiin (Co) tai metalliseoksiin. Muita yleisesti käytössä olevia karbidien alkuaineita ovat titaani (Ti), tantaali (Ta), molybdeeni (Mo), vanadiini (V) sekä kromi (Cr).^[1] Ensimmäisen volframikarbidin syntetisoi Henri Moissan 1890-luvulla. Kaupallinen käyttö alkoi 1920-luvulla Saksassa, kun hehkulamppujen volframilankojen valmistukseen haluttiin timanttimuottien tilalle halvempi ja korkeaa kulutusta kestävä materiaali.^[2] Kovametallit valmistetaan jauhemetallurgisesti.

1. ↑ ^{a b} Brookes, K.J.A.: World Directory handbook of Hardmetals and Hard Materials. 6th edition. International Carbide Data, 1997. ISBN 978-0-9508995-4-1
2. ↑ ^{a b} A.T. Santhanam, P. Tierney, and J.L. Hunt, Kennametal Inc.: Volume 2, Properties and Selection: Non-ferrous Alloys and Special Purpose Materials, Special Purpose Materials, Cemented Carbides ASM Handbook Online. 2013. Viitattu 24.5.2013. (englanniksi)