Kreikan klassinen kuvanveisto (klassisen Kreikan kuvanveisto) viittaa antiikin Kreikan kuvanveistoon klassisella kaudella noin vuosina 480–323 eaa. Se voidaan jakaa tarkemmin kolmeen vaiheeseen, varhaiseen klassiseen kauteen (n. 480–450 eaa.), keskiseen eli korkeaan klassiseen kauteen (n. 450–400 eaa.) sekä myöhäiseen klassiseen kauteen (n. 400–323 eaa.)[1][2]
Kreikkalainen kuvanveisto, samoin kuin muukin taide, kehittyi klassisella kaudella huippuunsa. Kuvanveistotaiteen nopea kehitys alkoi 400-luvun eaa. Ateenassa kaupungin noustua persialaissotien jälkeen merkittävimmäksi kaupunkivaltioksi. Veistokset kuvasivat pääasiassa idealisoituja ihmishahmoja, alastomia miehiä ja pitkään pääasiassa verhottuina olleita naisia.[3] Kuvanveistäjät tavoittelivat ihanteellisia mittasuhteita. Ajan myötä veistokset kehittyivät yhä realistisemmiksi, asennot vapautuivat, ja myös tunneilmaisu kehittyi. Samalla myös naisvartaloita alettiin kuvata yksityiskohtaisemmin ja lopulta myös alastomina.[4]
Klassisella kaudella vaikuttivat kaikkein merkittävimpiin kreikkalaisiin kuvanveistäjiin lukeutuvat Feidias, Polykleitos, Praksiteles ja Lysippos. Veistoksia tehtiin pääasiassa marmorista ja pronssista. Muutamia alkuperäisveistoksia on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa tai esimerkiksi haaksirikoista, mutta suurin osa veistoksista tunnetaan vain myöhempien, yleensä roomalaisaikaisten kopioiden kautta.[5]