Kristilliset hyveet

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Kristillisiä hyveitä on perinteisesti ajateltu olevan yhteensä seitsemän, joista kolme ns. teologista hyvettä. Oppi teologisista hyveistä on peräisin Tuomas Akvinolaiselta (1225–1274) hänen kirjastaan Summa Theologiae.^[1] Hyveet on mainittu Uudessa testamentissa Paavalin ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä (1. Kor. 13:13) ja ne ovat:

• usko (pistis, fides)
• toivo (elpis, spes)
• rakkaus (agapē, caritas)

Neljä ns. kardinaalihyvettä ovat oikeamielisyys, viisaus, rohkeus ja kohtuullisuus. Nämä perustuvat Platonin hyveoppiin ja ne omaksuttiin osaksi kristillistä teologiaa uusplatonismin välityksellä.

1. ↑ Tuomas Akvinolainen: Summa Theologiae. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio. (englanniksi)