Kristina Schulgin (s. 23. syyskuuta 1945 Helsinki) on suomalainen dokumenttielokuvien ohjaaja, leikkaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja. Hän valmistui Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osastolta vuonna 1971. Kristina Schulgin on työskennellyt valmistumisestaan lähtien TV-yhtiöissä sekä kymmenissä elokuva-alan yhtiöissä sekä ohjaajana että leikkaajana. Oma tuotantoyhtiö Kristalli-Filmi Oy perustettiin vuonna 1988.
Elokuvatyönsä lisäksi Schulgin nimitettiin ensimmäiseksi dokumenttielokuvalinjan lehtoriksi Taideteolliseen korkeakouluun vuonna 1999. Hän toimi dokumenttielokuvan ensimmäisenä vt. professorina 2001–2003. Vuosina 2004–2007 hän toimi Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPointin taiteellisena johtajana. Hän sai Jussi-kunniakirjan elokuvastaan Emmi (1982). Vuonna 1994 hän voitti elokuvallaan Miksi en puhu venäjää (1993) sekä Tampereen elokuvajuhlien parhaan suomalaisen dokumenttielokuvan palkinnon että Tutkivan Journalismin Yhdistyksen Lumilapio-palkinnon. Vuonna 2004 hänet palkittiin valtionpalkinnolla elokuvasta Kasvoista kasvoihin (2003). Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2020[1].
Hänen pitkiä palkittuja dokumentäärisiä elokuviaan ovat mm. Miksi en puhu venäjää (1993) Dicipline, Tie tanssijattareksi (1996) ja Kasvoista kasvoihin (2003).
- ↑ Taiteilijaeläke 61 ansioituneelle taiteilijalle Päivän Lehti. 27.2.2020. Viitattu 6.3.2022.