Ksylitoli | |
---|---|
![]() |
|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | (2R,3R,4S)-1,2,3,4,5-pentahydroksipentaani |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | C(C(C(C(CO)O)O)O)O |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C5H12O5 |
Moolimassa | 152,15 g/mol |
Ulkomuoto | Vaalea kiteinen aine[1] |
Sulamispiste | 92–96 °C[1] |
Kiehumispiste | 216 °C[1] |
Tiheys | 1,52 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | vesiliukoinen (63 g/100 g vettä, 20 °C), vähäliukoinen etanoliin ja metanoliin[1] |
Ksylitoli eli koivusokeri[2] on sokerialkoholi eli polyoli. Ksylitolin E-koodi on E967 ja se on hyväksytty EU:ssa elintarvikelisäaineeksi.[3]
Ksylitolia käytetään vähäkalorisena ja monille mikrobeille energiaksi kelpaamattomana makeutusaineena muun muassa purukumeissa.[4] Ksylitolia käytetään myös kosteudensäilyttäjänä esimerkiksi hammastahnoissa.[4]
Ksylitolin makeutusteho on 80–100 prosenttia pöytäsokerin eli sakkaroosin tehosta.[5] Ksylitolin liukeneminen veteen sitoo energiaa aiheuttaen viileän suutuntuman[4].
Ksylitolilla makeutettujen tuotteiden kuten purukumien, pastillien tai hammastahnan käytön esitetään usein estävän myös käyttäjänsä hammasmätää eli kariesta. Ksylitolin suojaavuudesta ei ole olemassa kuitenkaan vahvaa tieteellistä näyttöä[6]. Ksylitolin pitkäaikaiskäytön on myös havaittu johtavan hammasmätää aiheuttavan Streptococcus mutans -bakteerin ksylitolille vastustuskykyisten kantojen kehittymiseen.[7] Ksylitolipurukumi ei vähennä suun bakteereita myöskään yhtä tehokkaasti kuin mehiläisen tuottamaa kittivaha sisältävä purukumi.[8] Niin ikään polyoleihin lukeutuva erytritolikin saattaa ehkäistä kariesta ksylitolia paremmin.[9].
Ksylitolin raaka-ainetta ksylaania saadaan muun muassa koivuista, maissista ja pyökeistä. Ksylitolia esiintyy myös hieman esimerkiksi hedelmissä ja kasviksissa. Sitä muodostuu vähän myös ihmiskehossa.[4]
<ref>
-elementti; viitettä :9
ei löytynyt