Lambertin oikeakulmainen kartioprojektio (engl. Lambert comformal conic projection, LCC) on karttaprojektio, jota käytetään varsinkin lentosuunnistuskartoissa sekä monissa kansallisissa ja alueellisissa kartoitusjärjestelmissä. Se on yksi Johann Heinrich Lambertin vuonna 1772 teoksessaan Anmerkungen und Zusätze der Land- und Himmelscharten esittämistä seitsemästä karttaprojektiosta.
Käsitteellisesti projektio voidaan ajatella muodostettavan ympäröimällä maapallo sitä sivuavalla kartiolla, jolle tietty osa maan pinnasta kuvataan konformisesti. Sen jälkeen kartio avataan. Kartan perusmittakaava määräytyy sen leveyspiirin mukaan, jonka kohdalla kartio sivusi pallopintaa, ja sitä sanotaan projektion referenssileveyspiiriksi tai standardileveyspiiriksi.
Projektiosta on olemassa myös muunnos, jossa standardileveyspiirejä on kaksi. Niiden välisellä vyöhykkeellä kartan mittakaava on pienempi ja tämän vyöhykkeen ulkopuolella suurempi kuin standardileveyspiireillä. Tällä tavoin poikkeamat perusmittakaavasta voidaan minimoida sillä alueella, joka kartassa ensisijaisesti on tarkoitus näyttää ja joka suurelta osin on kahden standardileveyspiirin välissä. Toisin kuin muista kartioprojektioista, Lambertin oikeapintaisesta kartioprojektiosta ei ole sellaista muunnosta, joka aidosti perustuisi pallopintaa leikkaavaan kartiopintaan, koska siinä tapauksessa kartan mittakaava ei olisi sama molemmilla standardileveyspiireillä.[1]