Laupias samarialainen

Tämä artikkeli käsittelee Raamatun kertomusta. Järjestöstä kerrotaan artikkelissa Laupias samarialainen (järjestö).
Laupiaan samarialaisen kertomusta esittävä lasimaalaus Pyhän Eutropiuksen kirkossa, Clermont-Ferrandissa. Taustalla pappi ja leeviläinen.

Laupias samarialainen on avulias henkilö, josta Jeesus Luukkaan evankeliumin mukaan kertoi eräälle lain­oppineelle vastatakseen tämän kysymykseen, kuka on lähimmäinen.

Kertomuksen mukaan maantierosvot ryöstivät ja pahoin­pitelivät erään miehen puoli­kuoliaaksi hänen ollessaan matkalla Jerusalemista Jerikoon. Hänen ohitseen kulkee ensin muuan pappi ja sitten leeviläinen, mutta kumpikaan ei anna hänelle apua. Sen jälkeen ohi kulkee muuan samarialainen. Yleensä ajan juutalaiset ja samarialaiset vihasivat ja halveksivat toisiaan, mutta tämä samarialainen pysähtyi auttamaan loukkaantunutta juutalaista. Jeesus kertoi tämän vertauksen vastatakseen kysymykseen, kuka on lähimmäinen, jota jo Mooseksen lain mukaan tulisi rakastaa.[1] Samarialaisen esittäminen myönteisessä valossa oli tarkoitettukin järkytykseksi Jeesuksen kuulijoille.[2] Kertomusta onkin pidetty tyyppi­esi­merkkinä provokatiivisesta puheesta, jossa tavan­omaiset oletukset on käännetty pää­laelleen.[2]

Jotkut kristityt, esimerkiksi Pyhä Augustinus, ovat käsittäneet kertomuksen allegorisesti siten, että samarialainen tarkoittaa Jeesusta Kristusta, joka pelastaa syntisen sielun.[3] Yleensä tällaisten tulkintojen kuitenkin katsotaan täysin poikkeavan kertomuksen alku­peräisestä tarkoituksesta, joka oli valaista esimerkin avulla Jeesuksen eettisiä opetuksia, jotka ovat tulleet laajalti hyväksytyiksi kirkon ulko­puolellakin.[4]

Kertomus on ollut suosittu aihe maalaus­taiteessa, kuvanveistossa, runoudessa ja elo­kuvissa. Sanonta laupias samarialainen onkin tullut tarkoittamaan henkilöä, joka tarjoutuu auttamaan tuntematonta, ja monet hyväntekeväisyysjärjestöt ovat saaneet nimensä kertomuksen mukaan.

  1. 3. Moos.19:18
  2. a b Robert W. Funk ja Jeesus-seminaari: The five gospels, s. 271–400 (Luke). HarperSanFrancisco, 1993.
  3. G. W. Caird: The Language and Imagery of the Bible, s. 165. Duckworth, 1980.
  4. P. E. Sanders: The historical figure of Jesus, s. 6. Penguin, 1993.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne