Laupias samarialainen on avulias henkilö, josta Jeesus Luukkaan evankeliumin mukaan kertoi eräälle lainoppineelle vastatakseen tämän kysymykseen, kuka on lähimmäinen.
Kertomuksen mukaan maantierosvot ryöstivät ja pahoinpitelivät erään miehen puolikuoliaaksi hänen ollessaan matkalla Jerusalemista Jerikoon. Hänen ohitseen kulkee ensin muuan pappi ja sitten leeviläinen, mutta kumpikaan ei anna hänelle apua. Sen jälkeen ohi kulkee muuan samarialainen. Yleensä ajan juutalaiset ja samarialaiset vihasivat ja halveksivat toisiaan, mutta tämä samarialainen pysähtyi auttamaan loukkaantunutta juutalaista. Jeesus kertoi tämän vertauksen vastatakseen kysymykseen, kuka on lähimmäinen, jota jo Mooseksen lain mukaan tulisi rakastaa.[1] Samarialaisen esittäminen myönteisessä valossa oli tarkoitettukin järkytykseksi Jeesuksen kuulijoille.[2] Kertomusta onkin pidetty tyyppiesimerkkinä provokatiivisesta puheesta, jossa tavanomaiset oletukset on käännetty päälaelleen.[2]
Jotkut kristityt, esimerkiksi Pyhä Augustinus, ovat käsittäneet kertomuksen allegorisesti siten, että samarialainen tarkoittaa Jeesusta Kristusta, joka pelastaa syntisen sielun.[3] Yleensä tällaisten tulkintojen kuitenkin katsotaan täysin poikkeavan kertomuksen alkuperäisestä tarkoituksesta, joka oli valaista esimerkin avulla Jeesuksen eettisiä opetuksia, jotka ovat tulleet laajalti hyväksytyiksi kirkon ulkopuolellakin.[4]
Kertomus on ollut suosittu aihe maalaustaiteessa, kuvanveistossa, runoudessa ja elokuvissa. Sanonta laupias samarialainen onkin tullut tarkoittamaan henkilöä, joka tarjoutuu auttamaan tuntematonta, ja monet hyväntekeväisyysjärjestöt ovat saaneet nimensä kertomuksen mukaan.