Leikkikieli

Leikkikieli on lasten joskus huvikseen puhuma kieli, jossa sananosia siirrellään ja sotketaan. Tunnetuimpia suomalaisia leikkikieliä on kontinkieli, jossa joka sanan tavut sekoitetaan kontti-sanan tavuihin (esimerkiksi minä > kona-mintti).^[1][2] Muita suomalaisia leikkikieliä ovat esimerkiksi vitikieli, vedekieli, lampaanlatina ja fikon-kieli. Yrjö Karilas mainitsee toimittamassaan Antero Vipusessa (1966) suomen kielen leikkikielet risakieli eli rastaankieli, punkakieli, raappakieli, lekkerikieli, hernekieli eli her-kieli, ver-kieli, pee-kieli, mullikkakieli, tiaisenkieli, varpusenkieli, tintakieli, rengonkieli ja inkerin kieli, joissa on samankaltaista logiikkaa.^[3]

Käsittämätöntä leikkikieltä voidaan kutsua siansaksaksi.^[2] Toisaalta siansaksa mainitaan yhtenä leikkikielenä Antero Vipusessa, jonka näyte siansaksasta kuuluu "Huiska lavonen keti verran kuolasuormaa sirven jävyitse." sekä "Raskalaisella ehoja on, vailla muin ratavata."^[3]

Ruotsissa tunnetaan "ryövärinkieli" Rövarspråket (rorövovarorsospoproråkoketot), jota on käytetty Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvist -hahmoissa.^[4] Tanskalainen vastaava ryövärinkielinen nimitys ryövärinkielelle (röversprog) on rorövöverorsospoprorogog^[3].

1. ↑ Ninni Lehtniemi: Riimislangia suomeksi Kielikello 2/2004. 2004. Viitattu 10.12.2014.
2. ↑ ^{a b} Hepreaa, siansaksaa ja lampaanlatinaa Kotus. Arkistoitu 27.5.2012. Viitattu 10.12.2014.
3. ↑ ^{a b c} Yrjö Karilas (toim.): Antero Vipunen, arvoitusten ja ongelmien, leikkien ja pelien sekä eri harrastealojen pikku jättiläinen, s. 211–215. (Neljäs painos) Helsinki/Porvoo: WSOY, 1966.
4. ↑ Rövarspråket rövarspråket.se. Viitattu 19.6.2019.