Lemmenklarinetti (ital. clarinetto d’amore, ransk. clarinette d’amour, saks. Liebesklarinette)[1] on klarinettiperheeseen kuuluva puupuhallinsoitin. Lemmenklarinetti on yleensä joko F-, G- tai As-vireinen ja alkujaan kolmiläppäinen. Sen ominaisimmat ulkoiset piirteet ovat ns. lemmenjalka eli ääntä pehmentävä pallomainen kello-osa (saks. Liebesfuss; ransk. pavillon d’amour) ja suukappaleen ja rungon välinen käyrä messinkiosa.
Soitin kehitettiin 1700-luvun jälkipuoliskolla, jääden käytöstä noin vuoden 1810 jälkeen. Vanhin tunnettu sävellys, jossa on lemmenklarinetille kirjoitettuja osuuksia, on François-Joseph Gossecin requiem (1760). [2]