Leningradin piiritys | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa | |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Komentajat | |||||||||
Wilhelm von Leeb |
Kliment Vorošilov | ||||||||
Vahvuudet | |||||||||
725 000 |
930 000 | ||||||||
Tappiot | |||||||||
noin 500 000 sotilasta |
Siviilit: | ||||||||
Leningradin piiritys (ven. блокада Ленинграда, blokada Leningrada) oli toisen maailmansodan aikana suoritettu sotilasoperaatio, jossa Leningradin (nyk. Pietari) maayhteydet muuhun Neuvostoliittoon katkaistiin. Piiritys alkoi 8. syyskuuta 1941, jolloin Saksan pohjoinen armeijaryhmä saavutti Laatokan rannan Leningradin itäpuolella. Saksalaisten saartorengas murtui 18. tammikuuta 1943, jolloin puna-armeija löi saksalaisjoukot Laatokan rannalta ja avasi pysyvän maayhteyden kaupunkiin. Toisen laskutavan mukaan piiritys päättyi vasta 27. tammikuuta 1944, kun Saksan joukot ajettiin 60–100 km:n päähän kaupungista Laukaanjoen tasalle.
Piirityksen aikana kaupungissa kuoli vähintään 641 000 Leningradin asukasta.[1].
Piirityksestä hengissä selvinneistä on käytetty nimitystä blokadnik (блокадник)[1].